Allaoleva mielipide julkaistiin Aamulehdessä 13.10.2018
Puolueet laidasta laitaan ovat heränneet ilmastonmuutoksen torjuntaan sen jälkeen, kun kansainvälinen ilmastopaneeli IPCC hiljattain esitti, että ilmaston lämpeneminen yli 1,5 asteen on estettävä. Suomen osalta tämä tarkoittaa nykyisten tavoitteiden kiristämistä, joihin puolueista jo mm. Vihreät ja SDP ovat jo julkisesti esittäneet sitoutuvansa.
Kansallisen tason tavoitteiden ohella tarvitsemme kansallisia päätöksiä muun muassa vero- ja energiaratkaisuista, mutta samalla aiempaa määrätietoisempia toimenpiteitä myös meillä Tampereella. Esimerkiksi liikenteessä tiukemmat tavoitteet tarkoittavat niin entistä nopeampaa siirtymistä sähköautoihin kuin myös kestävämpien kulkumuotojen lisäämistä henkilöautoilun kustannuksella. Jo Suomen nykyisellä tavoitetasolla on ilmeistä, että molempia tarvitaan.
Tampereella tavoitetaso liikenteen suhteen on kohtuullisen hyvällä mallilla, mutta päätöksentekoon tarvitaan johdonmukaisuutta. Raitiotie ja sen ohessa toteutettavat investoinnit kävelyyn sekä pyöräilyyn eivät riitä, jos toisaalta ihmisiä kannustetaan voimakkailla taloudellisilla ohjauskeinoilla sekä investoinneilla autoiluun.
Hyvä esimerkki tästä on yhdyskuntalautakunnan käsittelyyn tuleva pysäköintipolitiikan päivitys. Pysäköintipolitiikka ohjaa erityisesti sitä, miten paljon asuntojen yhteyteen tulee rakentaa pysäköintipaikkoja. Ongelmalliseksi tilanteen muodostaa se, että yhä useammat kotitaloudet, olipa kyse opiskelijoista, ikäihmisistä tai perheistä, eivät omaa autoa arjessaan tarvitse. Samaan aikaan rakenteellinen pysäköinti on asukkaille kallista. Tampereen tilanne ei ole kansallisessa vertailussa toivoton, mutta tulevaisuuden tarpeet, ihmisten elämäntapavalinnat ja päästötavoitteet ovat ajaneet nykyisenkaltaisesta sääntelystä ohi.
Nykyisenkaltainen sääntely ohjaisi rakentamaan esimerkiksi Hervannan pohjoisosan tulevan, ratikkapysäkin vierelle sijoittuvan asuinalueen noin 2000 asukkaalle yli 800 pysäköintipaikkaa. Kun ottaa huomioon alueen hyvät joukkoliikenne-, pyöräily- ja kävely-yhteydet sekä alueen tulevat asukkaat, on ilmeistä että nykyisen pysäköintinormin edellyttämä vaatimus pysäköintipaikoista ei ole järkevä. Asukkaille kohtuuttomiksi käyvien taloudellisten kustannusten lisäksi ratkaisu olisi myös ympäristölle haastava. Asumista kaupungissa onkin mietittävä uudelleen kestävämmältä pohjalta.
Tampereen edistyksellinen tavoite olla hiilineutraali kaupunki vuoteen 2030 mennessä on tavoitteena edelleen järkevä ja riittävä. Samalla on kuitenkin tärkeää, että kaikissa lautakunnissa ja kaikissa muissa toimielimissä tehdään joka viikko päätöksiä, jotka tähän tavoitteeseen ohjaavat. Vain näin voimme saavuttaa tulevaisuuden kannalta kestävän päästötavoitteen, joka on niin isoista kuin pienistä toimista kiinni. Ilmaston kanssa emme voi neuvotella ja tehdä kompromissia.