Pitkin valtuustokautta olen kuullut yhä useammasta lähteestä huolta siitä, miten pysäköintipaikkojen rakentaminen hallitsee suomalaista rakentamista. Vaikka olemme Tampereella pysäköintipolitiikkaa uudistaneet, on ensi valtuustokaudellakin tekemistä. Etenkin Tampereen ydinkeskustassa uuden asuintalon elinkaaren alkutaival kulkee seuraavaa latua:
- Selvitetään tontille tuleva rakennusoikeus (=se määrä neliöitä, joista muodostuvat asunnot) joka rajautuu usein siihen, kuinka monta (jopa 70 000 euron hintaista) pysäköintipaikkaa taloyhtiön pihan alle tai läheisiin pysäköintilaitoksiin tulee sijoittaa.
- Aletaan suunnitellaan taloa, jossa ensin sovitetaan pysäköinti ja siihen liittyvät ajoratkaisut tontille – tämän jälkeen voidaan alkaa miettimään, miten itse rakennus kannattaisi tehdä
- Talo valmistuu, asukkaat muuttavat sisään ja käykin ilmi, että pysäköintipaikkoja on tehty liikaa kun taloon muuttavilla asukkailla ei ollutkaan kaupungin normin olettamaa automäärää – tämän jälkeen aletaan miettiä, miten kustannukset kannattaisi jakaa.
Kyse ei siis ole siitä, etteivätkö autot ja niiden pysäköinti kuuluisi kaupunkiin: tietenkin kuuluvat kaikille niille ihmisille, jotka arjessaan autoa tarvitsevat. Kyse on enemmän siitä, että todellisuus ja monien ihmisten tarpeet ovat muuttuneet kaupungin sääntelyä nopeammin, ja asia tulisi korjata – jopa ihan ilman kytköksiä raskaaseen ideologiseen keskusteluun.
Haitta, joka koskee jokaista
On siis ilmeistä, että pysäköinnin liiallinen sääntely aiheuttaa haittoja, joista on helppo tunnistaa kaksi.
Ensimmäinen haitta kohdistuu asunto-osakeyhtiöiden asukkaisiin, jotka maksavat ylimääräiset ja tyhjäksi jääneet pysäköintipaikat yhtiövastikkeissaan tai vuokrissaan. Tätä kustannusta ei pysty edes kiertämään sillä, että ostaa itselleen auton* ja pysäköintiä käyttää, jos naapurit eivät tee samoin. Ylimääräisten rakennettujen paikkojen kustannukset täytyy joka tapauksessa jonkun maksaa, ja on aivan ilmeistä, että samoin kuin seinistä, katoista ja ikkunoista, myös pysäköintipaikoista rakennusyhtiö haluaa tulevilta asukkailta maksun.
Toinen haitta syntyy asuntopulasta, jota velvoitepysäköinti edistää. Kun hankkeiden kannattavuus heikkenee ylimitoitetun pysäköinnin takia, ei rakennusyhtiöiden kannata niitä laittaa liikkeelle. Asuntotarjonta hidastuu niin kaupunkien keskustoissa kuin muuallakin, ja samalla asuntojen hinnat nousevat. Kaupunkeihin ollaan muuttamassa joka tapauksessa, ja tällöin kaupunkeihin muuttajat kilpailevat keskenään vähemmistä asunnoista, jolloin niiden hinnat nousevat.
Mikä neuvoksi?
Tampereella aloitettu pysäköintipolitiikan keventämistä tuleekin jatkaa heti tulevan valtuustokauden alussa. Olemme kestämättömässä tilanteessa, jos pakotamme rakennusyhtiöt rakentamaan ja ihmiset maksamaan infrastruktuurista, jolle ei ole tarvetta. Mitään korjaamatonta nimittäin ei tapahdu, jos joskus pysäköintipaikkoja tarvitaankin lisää: voimme tulevaisuudessakin kyllä pysäköintipaikkoja rakentaa vaikka pysäköintitaloihin kuten nykyäänkin. Kun annamme markkinoiden tarvetta säädellä pysäköinnin määrää nykyistä enemmän, varmistumme samalla siitä että tilaa rakennetaan juuri oikea määrä.
Ja mikä tärkeintä, samalla mahdollistamme sen, että yhä useampi voi löytää kaupungistamme kodin.
*) Tietenkin taloyhtiön sisällä joidenkin asukkaiden pysäköintiä tapauksesta riippuen usein tuetaan, mutta se on oikeastaan eri keskustelun aihe.