Ajauduin viikonloppuna hyvään keskusteluun siitä, miten kunnilla on kahdenlaisia vetovoimatekijöitä: kovia ja pehmeitä, ja miksi Tampere menestyy selvästi enemmän jälkimmäisillä.
Kovat vetoimatekijät ovat lopulta aika yksinkertaisia: yrityksille toimitetaan halpa tontti yritystoimintaa varten ja asukkaille toimitetaan riittävän halpa tontti asumista varten – prosessi on useissa Tampereen kehyskunnissakin hiottu ja helppo. Aiempina vuosikymmeninä molemmille on löytynyt ottajia, ja varmasti johonkin mittaan nykyäänkin. Omastakin koululuokastani merkittävä osa asuu kehyskunnissa omakotitalossa, osa on vieläpä sen itse rakentanut. Varmasti hyvä valinta heille.
Kyse onkin enemmän siitä, että Tampereen ei ehkä kannata loputtomaan huutokauppaan lähteä – tonttimaa ei voi keskuskaupungissa olla yhtä halpaa, ja samaan aikaan toimimme eri ympäristössä ja kilpailemme eri sarjassa. Jos piirrämme Tampereen Keskustorilta säteeltään 20 kilometriä olevan ympyrän, jää ympyrän sisälle 350 000 ihmistä – sama luku Helsingissä on 1 100 000 ja Turussa reilu 300 000. Tällaisen väkimäärän eräs arvo on siinäkin, että he itsessään ovat pehmeitä vetovoimatekijöitä: väkeä on yksinkertaisesti niin paljon rajatulla maantieteellisellä alueella, että erilaiset tarpeet mahdollistavat laajan palvelutarjonnan.
Näistä palveluista syntyvät nyt ne pehmeät vetovoimatekijät, jotka ovat pelkkiä halpoja tontteja vaikeammin tehtävissä, mutta myös arvokkaampia kun ne saadaan aikaiseksi. Suuri kaupunki pystyy elättämään paitsi erilaisia ravintoloita ja kokonaisia ravintolakatuja, myös julkisia palveluita ja koulutusmahdollisuuksia. Näille pienemmissä kunnissa ei ole sen paremmin käyttäjiä kuin maksajia. Kävelykeskustaankin on helpompi panostaa silloin, kun sen varrelle riittää palveluita ja palveluille käyttäjiä. Ei ole sattumaa sekään, että harvat filharmoniset orkesterit ovat syntyneet Suomessa lähinnä suuriin kaupunkeihin.
Samalla nämä palvelut toimivat myös nimenomaan vetovoimatekijöinä – riittävänä takeena palveluista, jotka houkuttelevat kaikkein parhaimmin koulutettua ja tuottavinta väkeä kaupungin asukkaiksi. Tästä kehityksestä on sitten hyötyä paitsi heille itselleen, myös kaikille jotka kaupungissa jo sattuvat asumaan tai sinne myöhemmin hakeutuvat.
Tämä toimeliaisuus näkyy sitten paitsi it-alan isompina ja pienempinä yrityksinä, myös pienpanimoiden ja pyöräalan erikoisliikkeiden tarpeena, ja näin vetovoimatekijöitä syntyy lisää – kunhan vain pidämme huolta, että kaikki halukkaat mahtuvat kaupunkin asumaan. Tulevaisuuden menestyksen kannalta tämä kilpailu onkin se Tampereelle se kaikkein tärkein.