Erästä asiaa olen jäänyt Tampereen keskustan osalta miettimään. Itse nimittäin pidän nyrkkisääntönä sitä, että mitä vähemmmän keskustan maan tasolla on autoja, sitä elävämmän siitä saamme – etenkin aikoina, jolloin rahasta on yleisesti puutetta.

On minulla perusteetkin. Kun luodaan autoilupainotteista kaupunkia, luodaan niukkuutta kohtuuhintaisista asunnoista kahdella tavallla: ensinnäkin pysäköinti vie tilaa asunnoilta, kaupoilta ja muulta toiminnalta jota voisi olla parkkipaikkojen tilalla. Toisaalta niukkuutta kohtuuhintaisuudessa syntyy myös siinä, kun asuntojen hintoihin joudutaan lisäämään mukaan normien pysäköinnin vaatimat rakennukset.*

Ihmisillä on vain yhdet rahat

Kohtuuhintaisten asuntojen puute olisi siedettävä, jos ihmisillä olisi käytössään rajoittamattomasti rahaa, tai vaihtoehtoisesti kahdet erilliset rahat: ensin asumiseen ja toisaalta kaikkeen muuhun elämiseen.**

Näin ei kuitenkaan useimmiten ole, vaan ihmisillä on vain yhdet rahat. Näin asumisen hinta vaikuttaa taas sitten ihmisten kaikkeen muuhun rahankäyttöön – kun valtaosa tuloista menee vuokraan, lainaan tai vastikkeeseen, jää kivijalkakauppaan kannettavaksi entistä vähemmän.

Tietenkään tämä ei päde kaikkiin liikkeisiin – on aivan mahdollista, että keskustassa on niitäkin liikkeitä joiden koko asiakaskunta tulee (tai on ennen vanhaan tullut) autolla kaukaa keskustaan. Tällöin se, että keskustan asukkaille kohtuuhintaisemmissa asunnoissa jää enemmän rahaa palveluihin, ei tätä kauppiasta hyödytä (toisin kuin esimerkiksi Kunkun parkki, joihin maakunnista voi ajaa). Jos kuitenkin saamme lisättyä keskustaan asukkaita, ja heille vielä rahaa muuhunkin kuin asumisen maksamiseen, on vapaata rahaa aiempaa enemmän kivijalkakauppaankin liikenemässä.

Kun kaupunki muuttuu, mennään usein samalla eteenpäin. Siinä missä Tempon talo tarjoili ennen Espritin paitoja, on tarjolla nyt Fazerin kahvilan lohitartareita. Kuva: Rosa Meriläinen
Kun kaupunki muuttuu, mennään usein samalla eteenpäin. Siinä missä Tempon talo tarjoili ennen Espritin paitoja, on tarjolla nyt Fazerin kahvilan lohitartareita. Kuva: Rosa Meriläinen

 


*) Nimenomaan normien määrittämien autopaikkojen – jos markkinat ne määrittäisivät, syntyisi niitä selvästi vähemmän, maksuhalukkuus kun ihmisillä on vajavainen.
**) Asuntotuen ja omistusasumisen korkovähennyksen osalta näin osin onkin, mutta nämä ovat ehkä pääseudun asumistukea lukuunottamatta marginaalisia tilanteita.