Tiiviimpi Tammela ja autokaupungin jälkimaksu

Tammelalaista tiiviyttä nykyään (kuvalähde: Navteq)

Vaikka viime päivien tamperelainen mediailmasto onkin täyttynyt lemmenlukoista, päätettiin tällä viikolla myös Tammelan täydennysrakentamisesta. Itse odotan, että Tammela tulee näyttämään suuntaa siitä Tampereesta, mitä kohti ollaan menossa.

Ensinnäkin alue on ihan mielettömästi tiiviimpi kuin Tampere keskimäärin. Nykyisellään Tammelan alueella asuu vähän laskentatavasta riippuen n. 12000 ihmistä neliökilometrillä, ja täydennysrakentamisella väestöntiheys nousisi suunnilleen 18 000 as./km2 hujakoille, joka olisi Tampereen keskiarvoon verrattuna (339 as./km2) noin 60 kertaa tiheämpää asutusta. Jos tuota johonkin olemassaolevaan vertaisi, niin Tammela olisi tiiviimpi kuin Kallio. Väkiluku nousisi noin 8500 asukkaasta 12500 tienoille.

Tammelassa asuisi tällöin enemmän ihmisiä kuin koskaan, jopa enemmän kuin ennen keskusta-alueiden tyhjentymistä lähiöihin viime vuosisadan lopussa. Tiiviiksi pakkautunut väestö ei tietenkään ole mikään itseisarvo, mutta se mahdollistaa monenlaista. Jos katsoo Tammelaa jo nykyisellään, huomaa aika nopeasti melkoisia poikkeamia muuhun Tampereeseen: suorastaan kaksi aamiaista tarjoavaa leipomoa aivan vierekkäin, vielä alkuinnostuksenkin jälkeen pystyssä pysynyt luomu- ja lähiruokakauppa, useampi ompeluliike, ravintoloita ja kauppakeskuksista erillään oleva Alko.

Toisena hyvänä puolena täydennysrakentamisessa on se, että Tammelan autopaikkakaavoitukselle voidaan samalla tehdä aika paljon. Jos alueella kulkee nykyisin, on vaikea ymmärtää kuinka niinkin paljon ihmisiä on saatu asutettua parkkipaikkojen keskelle – vehreämmille alueille tilaa on jäänyt aika rajatusti. Jos alueelle saataisiin 4000 ihmistä lisää, on aika ilmeistä että he eivät voi tuoda laskennallista 2000 autoa mukanaan.

Autokaupunki-innostuksen jälkihinta

Hankalaksi asia tulee siinä, että nykyisillä asukkailla edulliset autopaikat ovat saavutettu etu, vieläpä halpa sellainen. Asuntojen myynti-ilmoitusten mukaan autopaikkamaksut ovat tyypillisesti 15-20 eur/kk, mikä on varmasti ihan käypä hinta Tampereen monella alueella, mutta sen ei pitäisi olla sitä aivan ydinkeskustan tuntumassa.

Historia tekee asiasta hankalan. Erona uudisrakentamiseen, ja esimerkiksi Otso Kivekkään ja Martti Tulenheimon mainitsemiin uusien autopaikkojen piilotukiin Tammelassa moni asia on toisin: parkkipaikat ovat aikanaan huokealla ostettujen omien tonttien pihamaata joiden pääomakustannukset on kuoletettu. Kaupungin strategia täydennysrakentamisessa ja autointensiivistä kaavoituksen korjaamisessa on lunastaa (parkkipaikkojen viemä) osa tontista kaupungille ja kaavoittaa uutta taloa tilalle.

Kaupungin tiedotteesta käy ilmi, että asia on hankala ja selvä este täydennysrakentamiselle. Yksittäisen taloyhtiön kannalta diili voi olla huono, jos vain heidän parkkipaikkansa menee, mutta kaupunkitila ei kokonaisuudessaan kuitenkaan parannu. Jos taloyhtiö ei ole pikkurahan puutteessa (mitä ainakaan putkiremontoidut talot eivät ole). Kannusteiden pitäisi liikuttaa siis kaikkia taloyhtiöitä, eli jotain muuta pitäisi keksiä.

Autopaikkanormit tiukoiksi ja taloyhtiöt parkkiyhtiön osakkaiksi

Vaikka Tammelaan muuttaisi kuinka nuorta ja urbaania väkeä, lienee aika ilmeistä että autojen kokonaismäärä ei ihan kauheasti tule vähenemään jos väkiluku samalla puolitoistakertaistuu. Autopaikkanormit voi tietenkin tehdä tiukoiksi (tai suorastaan olemattomiksi), sillä ainakaan uusissa taloissa ongelmaa ei pitäisi enää pahentaa: autonkäyttöä ei voisi maksattaa tiivimmän ja viihtyisämmän kaupunginosan tuomien palveluiden kustannuksella.

Kun kysyntä joka vähän joka tapauksessa nousisi, nousisi myös parkkipaikoista saatava hinta ja parkkitaloratkaisu tulisi yhä useammalle houkuttelevammaksi. Itse olen miettinyt, että tämä antaisi mahdollisuuden kannustaa vanhoja taloyhtiöitä luopumaan parkkipaikoistaan hieman erilaisella tavalla: korvaukseksi lunastetusta tonttimaasta voisi taloyhtiöille tarjota osuutta Tammelantorin pysäköintilaitoksesta. Tämä voisi tapahtua joko selvästi nykyistä pienempänä määränä autopaikkoja tai osakkeina. Jos taloyhtiö painottaisi autopaikkoja, voisivat asukkaat keskenään hinnoitella parkkimaksut uudelle tasolle, ja jos taas taloyhtiö suosisi osakkeita, voisi tuottoja käyttää pienempiin vastikkeisiin (ei mikään mitätön kuluerä 1970-luvulla rakennetussa kaupunginosassa).

Kaupungille ratkaisu ei olisi varmaankaan kertalunastuksia halvemmaksi, mutta ei varmasti kuitenkaan niin kalliiksi kuin uusien asuntojen kaavoittaminen Vuoreksen tai Nurmi-Sorilan kaltaisille alueille. Lisäarvo tulisi jo yksin siitä, että Tammela-projektissa päästäisiin eteenpäin.