Vetoomus vanhan tavara-aseman säilyttämiseksi kannattaa allekirjoittaa. On jotenkin ristiriitaista, että samaan aikaan kun Tampere ylpeänä esittelee vanhojen tehdasrakennusten hyödyntämistä eri tarkoituksiin, mielikuvitus loppuukin kun paikalle pitäisi saada katu. Ja kun juuri tämän kadun varassa makaa virkamiesten vakuuttelujen mukaan koko keskustan liikennejärjestelmän toimivuus, on suunnittelijan vaikea vetää siihen mutkaa.

Perusteluissa tätä suoraa katulinjausta perustellaan kuitenkin ennen kaikkea pyöräilyllä: esteetön kulku Rongankadun alikulkuun ei ole mahdollista, jos tietä ei vedetä suoraksi. Virkamieheksi sama ilmaistaan näin:

Ratkaisevaa katulinjausvaihtoehtojen toteutuskelpoisuuden arvioinnissa on ollut mm. Rongankadun alikulun kaltevuudeltaan esteettömyyden vaatimusten mukainen liittyminen Vellamonkatuun ja Peltokatuun sekä eri liikennemuotojen vilkkaan risteämiskohdan liikenneturvallisuus ja viihtyisyys.

Toisin sanoen kaupungin keskustassakin asetetaan vastakkain pyöräily ja rakennusperinnön vaaliminen. Koska nyt tällä kertaa on haluttu ajatella pyöräilyä, olisi rakennusten väistyttävä. Samaan aikaan autoliikenteelle varattu katuverkko tunnutaan piirrettävän kerta toisensa jälkeen aivan kuin neitseelliselle maaperälle.

We the people demand a new gastropub / marketplace / culture center

Epäkaupungin rakentamisella ei ole kiire

Tavara-aseman säilyttämisen lisäksi vetoomus kannattaa allekirjoittaa toisestakin syystä: kaava on muutenkin niin kelvoton, että kaupunginhallituksen ja kaupunginvaltuuston ei sitä kannattaisi hyväksyä. Miksi purkaa rakennusperintöä, jos tilalle saadaan täsmälleen sellaista lähiörakentamista, mistä koko ajan keskustassa halutaan päästä eroon?

Tampereen uutta keskustaa. Huomaa erityisesti puuttuvat kerrokset.

Asiaa kuvaa osuvasti Tampereen kaupungin ktweb-järjestelmästä löytyvät valmistelumateriaalit, joissa perustelut kaavalle ovat hauskasti muuttuneet kaavoitusprosessin mukana. Luonnosvaiheessa ajateltiin vielä tehtävän ihan kaupunkia keskustaan:

Rakennusrivistö  muodostaa  Tammelan  lähiömäiselle  kaupunginosalle  uuden,  keskustamaisen reunakorttelivyöhykkeen,  joka  samalla  tukeutuu  mittakaavallisesti  ja  kaupunkirakenteellisesti Tammelan kaupunkirakenteeseen ja luo sen reuna-alueelle uutta kaupunkitilaa.

Rakennukset sijoittuvat tonteille siten, että nykyistä epämääräistä kaupunkirakennetta voidaan kehittää keskustamaisempaan suuntaan nykyisiä katutiloja vahvistamalla. 

Valmiiseen kaavaehdotukseen tuotu muotoilu kuvasikin lähiömäisyyden ja epämääräisyyden tilanteena, jota kannattaisi suorastaan suojella:

Asemakaavassa osoitetun uudisrakentamisen massoittelu ja rakennuskorkeudet ovat ympäröivään kaupunkirakenteeseen sovittautuvia. Uudiskortteleiden matalammat osat sallivat länsi-itä –suuntaisen ilmavuuden säilymisen Tammelan länsireunaan rakenteessa.

Yhtäkkiä Tammelaan joskus ammoisina lähiörakentamisaikoina isketty rakentamiskorkeus onkin jotain, mitä keskustaa rakennettaessa ei pidäkään ylittää, sillä muuten ”ilmavuus ei säily”. Ennemmin tunnistaisin kaupungin taloistaan kuin ilmavuudestaan.

Kuten tämänpäivän HS-artkkeli kertoi, väljän kaupungin rakentaminen tulee kalliiksi. Se, että tuhotaan kaupunkihistoriallisesti tärkeitä rakennuksia ja rakennetaan tilalle vain katua ja matalia rakennuksia, on jotain mihin meillä ei ole varaa.