Asetimme Tampereen kantakaupungin yleiskaavan nähtäville lautakunnan kokouksessa tiistaina, ja olen siihen nyt muutenkin vähän viime aikoina tutustunut. Koska se on asiakirjana eräs kaikkein merkittävimpiä, jotka ohjaavat Tampereen tulevaisuutta, on siitä ihan hyvä yrittää käydä keskustelua. Olen koonnut tällaisen neljän kohdan listan olennaisista asioista, tai ainakin sellaisista jotka herättävät ajatuksia. Yksittäisistä kohdista tai puutteista voisi kirjoittaa tietenkin loputtomasti.

 

1. Kaava ei ole vain kaava, vaan tapa tuoda uusia ajatuksia Tampereelle

Mielenkiintoisin osio yleiskaavan nettisivuilla ovat erilaiset selvitykset, joiden kautta voidaan tutkia esimerkiksi sisäänajoväylien muuttamista osin asumiskäyttöön, erilaisten joutomaiden ja väylien kattamista sekä eri alueiden käyttöä muuten. Nämähän eivät kaikki toteudu (kuten vaikkapa eräs Vaitinaron eritasoliittymä, jos se minusta olisi kiinni), mutta toisaalta ne ovat ensimmäisiä askelia kohti niiden toteutumista.

Kun esimerkiksi Nokian moottoritietä ajatellaan kehitettävän kohti alempitasoista väylää, jonka lähellä voisi olla asutusta, tarvitsee tuollaiset selvitykset vain tehdä. Rakennetusta moottoritiestähän on automiehen vaikea päästää irti, hyvin hyvin vaikea. Mutta kun liikenneselvitys osoittaa että kapasiteetti ei ole käytössä (vaan ainoastaan 30 % siitä), ja toisaalta rakentamisselvitys osoittaa Pispalan kyljessä joutomaiden olevan paremmassa käytössä asuinalueena, on muutosta vaikea estää. Poliittinen keskustelu saa ainakin eväät.

 

2. Kaikille riittää tilaa, ja uusien alueiden raivaaminen asutukselle ei aina maksa vaivaa

Uuden yleiskaavan myötä Tampereen kantakaupungin asukastiheys nousisi samalle tasolle kuin nykyinen Helsingin kantakaupaunki. Kannattaa kuitenkin huomata, että Helsingissä tehdään myös yleiskaavaa, ja siellä asukastiheys siis nousee suomalaisittain omalle tasolleen. Tätä taustaa vasten voisi ajatella, että Tampereen nykytaso asutuksen tiheyden suhteen ei ole kovin korkea, ja näinhän se onkin.

Hyvänä puolena tässä on se, että maata pitäisi riittää helpommalla hyviin tarkoituksiin, kuten asumiseen. Kun katsoo vaikkapa keskusta-alueiksi merkittyjä alueita (kuvassa punaisella), on ilmeistä että ratikkareitin varrelle asemakaavoittamalla saataisiin koko Tampereelle kaavailtu asutus sijoitettua vuosikausiksi – ja nyt suunnitellaan vasta ensimmäistä ratikkalinjaa. Itse olen esimerkiksi ajatellut, että hyvä nyrkkisääntö voisi olla kaatamatta metsää asutuksen tieltä niin kauan, kuin keskusta-alueella käytetään laajoja maa-alueita parkkipaikoiksi.

Näin joitakin kiistanalaisempia hankkeita, kuten vaikkapa Ruotulan golf-kentän pientä siirtymää asumisen alta kohti Kaupin metsiä, voisi jättää tekemättäkin. Riitoja riittää maailmassa ilmankin, että niitä väkisin alkaa kaivamaan.

Kantakaupungin yleiskaavan yhdyskuntarakenne. Punaisella alueet, joille voidaan ajatella "keskustamaista asutusta", eli käytännössä ratikkareitin varrelle olisi mahdollista tehdä nauhamainen ketju urbaania tilaa - joka keskustassa olisi varsin laaja saareke.
Kantakaupungin yleiskaavan yhdyskuntarakenne. Punaisella alueet, joille voidaan ajatella ”keskustamaista asutusta”, eli käytännössä ratikkareitin varrelle olisi mahdollista tehdä nauhamainen ketju urbaania tilaa – joka keskustassa olisi varsin laaja saareke.

 

3. Kaikenlainen asuminen laitetaan samalle viivalle, ja ihmisten muuttuville tarpeille annetaan lisää tilaa

Vanhastaan yleiskaavoissa on ollut tapana merkitä erikseen pientaloasuminen, kerrostaloasuminen ja vastaavat. Tulevassa kaavassa ei tällaista jaottelua ole, vaan samalla alueelle voidaan tehdä erilaisia asumismuotoja. Miksi tämä on olennaista, eikä vain satunnaisen kaupunkinörtin hemmetin tylsä havainto? Siksi, että kaupunkirakenteen täydentyessä voi tulla eteen tilanne, jossa vaikkapa nykyinen pientaloalue saattaa olla osin fiksua muuttaa kerrostalovaltaisemmaksi. Teollisuusalueita, kuten viimeksi Lielahdessa, vastaavaan käyttöönhän jo muutetaankin. Ihmisten tarpeet luovat kaupunkitilaa aiempaa enemmän, ja tulemme esimerkiksi sen tilanteen äärelle, jota Absoluuttinen Nollapiste kappalessaan ”Joen silmille” kuvaa: ”Kun maatila lopetetaan / Sen karttamerkintä muuttuu”

Samalla on ajateltavissa, että kaavoihin saadaan lisää väljyyttä erityisesti keskustoissa. Osaltaan uusi pysäköintipolitiikka jo luo tälle mahdollisuuksia erityisesti keskustassa, ja tarvettahan monimuotoiselle asumiselle keskustassa on. Kun rakennusliikkeet ovat aikansa rakentaneet yksiöitä ja kaksioita, on luultavaa, että tarve alkaa tulla keskustan perheasunnoillekin – kuitenkin kustannuksissa vaikkapa pysäköinnistä säästäen. Kun neliöt lasketaan tarkkaan, lienee omat huoneet kaikille perhekunnan ihmisille aika lailla tarvelistan kärkipäässä.

 

4. Toteutus ratkaisee, ja vaalit

Kaavathan vain mahdollistavat, joten on olennaista, mitkä osat kaavasta toteutuvat. Jos kaikki kaavaillut hankkeet Tampereella toteutuisivat, voisimme ilmeisesti asuttaa saman tien 100 000 ihmistä lisää kantakaupungin alueelle*. Näinpä on helppo ajatella, että tulevissa pormestarineuvotteluissa tullaan keskustelemaan siitä, missä määrin kaavoitus painottuu vaikkapa kaupunkirakennetta eheyttävälle ratikkareitille, ja miltä osin muualle.

Vaaleilla on tietenkin merkityksensä paitsi sen tasolla, mitä asemakaavoja toteutetaan: myös yleiskaavaa aletaan päivittää valtuustokausittain, joten jokainen valtuusto on myös kaupungin laajemmasta kehityksestä vastuussa.

*) Luvusta puuttuu siis kantakaupungin ulkopuolelle sijoittuva Nurmi-Sorilan alue, jonka aiheettomuus alkaa olla ilmeistä.