Millaista pysäköintipolitiikkaa Tampere tarvitsee?

Tampereen uusi pysäköintipolitiikka lähtee kohta lausuntokierrokselle. Kiinnostaa kovastikin, mitä eri ryhmät siitä tulevat sanomaan. Itselleni tavoitteet ovat aika selvät – Tampereen pysäköintipolitiikka tarvitsee oikeastaan vähemmän poliittista harkintaa.

Tämä tarkoittaa yksinkertaisesti sitä, että pysäköinti pitäisi antaa entistä enemmän markkinoiden hinnoiteltavaksi – samaan tapaan kuin useimmat muutkin hyödykkeet ja vaikkapa asuntojen hinnat. Kustannukset kohdistuvat paremmin, kun käyttäjä maksaa itse.*

Miten tämä tapahtuisi? Pysäköinnin poliittiseen ohjaukseen liittyy nykyään kaksi keskeistä tekijää: pysäköintipaikkojen määrä ja niiden hinnoittelua Hinnoittelua ohjataan osin poliittisesti kaupungin omistamien paikkojen osalta: kadunvarsipysäköinnin hinta päätetään lautakunnassamme ja Hämpin parkin hinnat määrittelee toimiva johto. Yksityisten pysäköintilaitosten hinnat määritellään yksityisissä yrityksissä sen mukaan, miten (pysäköinti)markkinat kehittyvät.

Pysäköintipaikkojen määrä syntyy pitkälti poliittisten tavoitteiden mukaan: esimerkiksi Hämpin parkki olisi jäänyt syntymättä, jos rakentaminen olisi jäänyt yksityiselle yritykselle – epäluuloa herätti varmasti runsas maanpäällinen pysäköinti, josta ei ole kyetty poliittisin päätöksin irtautumaan. Samoin taloyhtiöitä velvoitetaan pysäköintipaikkanormin avulla rakentamaan pysäköintipaikkoja asukkailleen – vapaaehtoisesti niitä ei olisi nykyistä määrää syntynyt.

Mikä neuvoksi?

Itselläni on pysäköinnin suhteen lyhyt kolmen kohdan toimintalista:

• Luovutaan parkkinormista, tai ainakin kevennetään sitä huomattavasti. Rakennusyhtiöt ovat vastuussa omistajilleen siitä, että asunnot menevät kaupaksi – niiden tulee siis rakentaa asuntoja, joita ihmiset ovat valmiita ostamaan. Jos ihmiset ovat valmiita ostamaan asuntoja ilman pysäköintipaikkoja, en näe miksi tämä pitäisi kieltää. Hyödythän näkyvät asuntojen halvemmissa hinnoissa.
  • Jos normia ei haluta kokonaan lopettaa, voidaan velvoitteesta tehdä joustavampi. Paikoista olisi pakko rakentaa alkuun vaikka vain puolet, jonka jälkeen toinen puoli tulee rakentaa tilanteessa, jossa kysyntää syntyy. Kalliota ehditään louhia helposti myöhemminkin, jolloin siihen on todlelinen tarve.
• Nostetaan asukaspysäköintitunnuksen hintaa vastaamaan kustannuksia. Siinä missä Tukholmassa tämä on jo kohdillaan, ja Helsingissä ollaan etenemässä, on Tampere vielä takamatkalla. Kun asukaspysäköinti vastaa aidosti kysyntää markkinoilla, olisi pysäköintipaikkojen tarve kohdillaan – kaikki löytäisivät paikan, jotka olisivat siitä sen verran valmiita maksamaan kuin kaikki muutkin pysäköintipaikan tarvitsijat.
• Tehdään kadunvarsipysäköinnistä jyrkän progressiivista – etenkin nyt, kun kaupungissa jo pysäköintiluolia on. Kadunvarsien rajallinen pysäköinti kannattaa rajoittaa 15 minuutin tai puolen tunnin pysähdyksiin – juuri sellaisiin, joiden avulla käydään lyhyesti kivijalkakaupassa. Jos tarkoitus on viivähtää keskustassa pidempään, kannattaa auto ajaa pysäköintiluolaan tai -laitokseen – pitkään katutilaa vievä auto ei tee keskustaa hetkeäkään elävämmäksi.

*) Nythän joku voisi sanoa, että tuetaanhan joukkoliikennettäkin. Tämä on muuten aivan totta: joukkoliikenteen kustannuksista Tampereella noin 20 prosenttia tulee yhteisistä verorahoista – eli suhteellisen vähän verrattuna nykyiseen pysäköinnin subventioon.