Eurooppa tarvitsee federalismia

Allaoleva minun ja Allan Seurin kirjoitus ilmestyi Langassa 15.4. Tylympää tekstiä euroalueen valinnoista voi lukea Taloussanomissa olevasta Michael Pettisin haastattelusta. Olli Rehn omine maaleineen saisi katsoa peiliin.

Eurooppa tarvitsee federalismia

Euroopan talousjärjestelmä on ongelmissa kahden limittäisen kriisin
takia: vuoden 2008 finanssikriisin ja viime vuoden keväällä
ilmaantuneen valtioiden velkakriisin. Nykyiset instituutiot ovat
osoittautuneet riittämättömiksi jälkimmäisessä kriisissä.
Kapitalismissa poliittisten järjestelmien on kestettävä
suhdannevaihteluita.

Vihreiden kannanotot asiaan liittyen ovat olleet pääosin
oikeansuuntaisia, mutta eivät riittäviä. Puheenvuoroissa ovat myös
menneet sekaisin finanssikriisi ja velkakriisi. Transaktioverot ovat
kiva vihreä periaate, mutta ne eivät liity valtioiden velkakriisiin.
Esimerkiksi Kreikan tilannetta ei transaktiovero auta, ellei koko
veron tuotoilla osteta fetajuustoa.

Kriisien sekoittaminen on ollut oireellista suomalaisessa
talouskeskustelussa yleensäkin. Tällä hetkellä konkreettisten avausten
keskustelua hallitsee Timo Soini ehdottamalla vähäisempää
integraatiota. Tämä yleensä leimataan vähätellen puhtaaksi
impivaaralaisuudeksi, mitä se ei kuitenkaan ole. Emmehän pidä
Ruotsiakaan käpertyneenä itseensä, vaan edelleenkin kansainvälisenä
valtiona joka on valinnut erilaisen kansantaloudellisen tien.

Suomelle Ruotsin tie ei kuitenkaan käy, johtuen siitä, että olemme
euroon kerran mukaan menneet. Timo Soinin vanhempaa lausuntoa lainaten
on melottava sitä vettä joka kanootin alla on. Soinin tapaan ei meidän
ei kuitenkaan tule sortua ajattelemaan, että euroalueen voi jättää
oman onnensa nojaan ilman mitään kustannuksia. Sen paremmin emme voi
turvautua Kataisen tai Kiviniemen kaikkia ratkaisuja lykkäävään
päämäärättömään ajopuupolitiikkaan, jossa kiistellään vain siitä,
millä osuuksilla välikainen rahasto pidetään pystyssä.

Myöskään se, mitä nyt on kuultu pysyvästä vakautusmekanismista ja
siihen liittyvistä rakenteellisista uudistuksista ei ole vakuuttavaa
eikä vakauttavaa. Pohjimmiltaanhan vakautusmekanismi on vain iso
bail-out-rahasto eikä konsensusta ole syntynyt ns. kilpailukykypaketin
sisällöstä.

Tarvitaankin parempi vaihtoehto, joka tulee syvemmästä integraatiosta.
Vihreiden tulee olla mukana nousevassa federalistisessa rintamassa.
Tässä voidaan lähteä liikkeelle keskustelemalla myös esityksistä,
jotka vaikuttavat nimenomaan valtioiden velkakriisin ratkaisemiseen.

Ensinnäkin on tunnustettava, että ainakin Kreikalla on edessään
velkajärjestely. Huolimatta siitä, että Euromaiden johtajat ovat
kuorossa vakuuttaneet, että kreikkalaiset velkakirjat ovat
loistosijoitus, korot ovat pysyneet ylhäällä ja Kreikka on pudotettu
roskalainaluokkaan. Tämä tarkoittaa sitä, että markkinat ovat jo
hinnoitelleet mahdollisen velkajärjestelyn korkotasoon ja osaavat
odottaa sitä. Empiminen tekee tulevista valinnoista vain yhä
vaikeampia sekä pankeille ja sijoittajille tuottoisampia.

Toiseksi on muistettava, että kreikkalaiset velkakirjat ovat
varallisuutta monien eurooppalaisten pankkien taseissa. Velan
uudelleenjärjestely aiheuttaakin haasteita näiden pankkien
vakavaraisuudelle, ja tähän on varauduttava etukäteen tiukoilla
stressitesteillä. Mätien pankkien on myös annettava kaatua: on parempi
että sijoittajat ottavat iskun vastaan kuin veronmaksajat.

Kolmanneksi euroalueen valtioiden on alettava kerätä rahoitusta
yhteisen takuun velkakirjoilla, eli unionibondeilla. Unionibondien
keskeisin voima löytyy niiden vakuuttavuudessa joka painaa korot alas.
Unionibondit voivat myös muodostua osaksi Euroopan vakausjärjestelmää,
joita ei tarvitse uusien ongelmien tullen keksiä uudelleen.
Tärkeimmiltä osiltaanhan nyt pystytettävä vakautusmekanismi toimii
kuin unionibondi, eli saksalaiset ja suomalaiset takaavat
kreikkalaisten kulutusta.

Neljänneksi on kavennettava raha- ja finanssipolitiikan välistä
kuilua, jota jo osin toteutetaan. Komissiolle on annettava oikeus
tarkistaa jäsenmaiden budjetteja. Vain siten voidaan varmistaa, että
euron taustalla olevaa vakaussopimusta ei rikota heti uudelleen
välittömän kriisin väistyttyä. Tämä on yleisesti tunnettu valuvika,
joka olisi tullut huomioida eurojärjestelmää pystyttäessä.
Ennakkotarkastus vähentäisi samalla akuutimpien poliittisten paineiden
alaisten pääministerien valtaa komission ja parlamentin eduksi.

Viidenneksi euroalueesta on tehtävä yhtenäisempi talousalue.
Rahaliitto voi menestyä vain, jos sen taloudet ovat tarpeeksi
samankaltaisia ja tuotannontekijät sen sisällä tarpeeksi liikkuvia.
Työvoiman liikkuvuutta on lisättävä ja lisää aloja, erityisesti
palveluita, on avattava kilpailulle. Nämä ovat toisiinsa liittyviä
asioita – virolainen työntekijä tulee hoitamaan suomalaisia mummoja
todennäköisemmin virolaisen hoiva-alan yrityksen kautta kuin
pestautumalla suomalaisen kunnan palkkalistoille.

Suomen etu on monimutkaisempi kysymys kuin se, meneekö Kiviniemi tai
Katainen puimaan nyrkkiä pöytään seuraavan viikonlopun
ministerikokoukseen. Vihreiden on ajettava yhtenäistä Eurooppaa, jossa
kansalaisten demokraattisesti valitut edustajat päättävät asioista
myös muualla kuin kotimaassaan. Federalismi ei siis tarkoita vallan
luovuttamista pois, vaan nykytilanteeseen verrattuna suomalaisten
sananvallan paranemista. Euroopan päätökset eivät olisi sidotut sen
paremmin Portugalin hallituksen eropäätöksen kuin Suomen
eduskuntavaalienkaan edessä.

Velkakriisi tuleekin ratkeamaan yhdellä seuraavista tavoista. Nyt on
yritetty sitä, että euroalueen maat saavat kerättyä niin suuren
takauspaketin, että se rauhoittaa markkinat. Tästä vaihtoehdosta
Suomessa lähes yksinomaan puhutaan, ja tähän Kiviniemi sekä Katainen
uskovat, koska he haluavat sen riittävän ainakin vaalien yli. Paketit
ovat kuitenkin osoittautumassa riittämättömäksi. Onkin tartuttava
härkää sarvista ja aloitettava rakenteiden uudistaminen, mikä tulisi
sisältämään ainakin yllä kuvailemamme viisi toimenpidettä. Mikäli
näiden toteuttamiseen ei riitä poliittista tahtoa tai siihen ryhdytään
liian myöhään, ongelmamaat joutuvat irtaantumaan eurosta. Tätä odottaa
vesi kielellä Soini aateveljineen, koska heidän tavoitteessaan on
kansallisvaltioiden Eurooppa.

Meidän mielestämme Vihreiden tulee aktiivisesti ajaa toista
vaihtoehtoa ja yhtenäisempää eurooppalaista talouspoliitiikkaa. Se on
vaihtoehtona realistinen, kaikille Euroopan kansalaisille
oikeudenmukainen ja sen visio Euroopasta on muutakin kuin kasa omia
etujaan vahtivia kansallisvaltioita.