Aina välillä hyvin aikein pystytetyt järjestelmät alkavat toimia alkuperäistä tarkoitustaan vastaan. Hyvä esimerkki tästä on suomalainen taksi. Alun perinhän ajatuksena on ollut tarjota sääntelyn keinoin kohtuullinen palvelutaso niin kaupunkeihin ja maaseudulle, sekä samalla varmistaa, että kaikilla takseilla on kohtuullisesti kysyntää.
Suomi ja maailma ovat kuitenkin muutamassa vuosikymmenessä muuttuneet. Nykyään esimerkiksi 90 prosenttia suomalaisista asuu kaupunkialueilla. Kaupunkien osalta aika on jo ajanut nykyisenkaltaisen sääntelyn ohi: kun kaupunkiseudut ovat kasvaneet, osaavat markkinat hinnoitella maksavien asiakkaiden kuljetuksen paremmin kuin jäykkä lupajärjestelmä.
Samaan aikaan kun kaupungit kasvavat, maaseutu tyhjenee. Tyhjentyminen ei kuitenkaan vähennä kuljetustarpeita, vaan erityisesti vanhuksia tullaan kuljettamaan aiempaa enemmän palveuiden piiriin. Esimerksi vanhassa koulukaupungissani Mäntässä suurin ammattiryhmä on nykyisin eläkeläiset – joiden kulkemistarpeet eivät ainakaan vähene.
Yhteiskunnan kannalta kyse on isoista rahoista. Esimerkiksi terveydenhuoltoon liittyvät erityiskuljetukset maksoivat muutama vuosi sitten yhteensä 650 miljoonaa euroa, ja nousua on joka vuosi 8-10 prosenttia. Jos mitään ei tehdä, vuonna 2030 liikutaan 1,3 miljardissa eurossa. Tällä hetkellä kodin ja terveydenhuollon toimipisteen välisistä matkakustannuksista vastaa Kela, eikä sairaanhoitopiireillä tai kunnilla ole juuri kannustimia miettiä kuljetusten kustannuksia. Ei tämä voi mennä näin.
Mikä siis neuvoksi? Yhteiskunnan kannalta tulee tehdä enemmän halvemmalla. Erilaiset toimenpiteet ovat samaan aikaan melko selviä, mutta myös moninaisia:
- Luovutaan taksiliikenteen lupasääntelystä kun taksilakia uudistetaan. Jo nykyisellään taksilupa ei välttämättä elätä, jolloin oheen tarvitaan joka tapauksessa sivuelinkeinoa – etenkin maaseudulla. Osin olen kohdannut itsekin tätä jo nykyisellään, kun kuljin kesällä Ahvenanmaalla taksiyrittäjä/museo-opas/laivuri-Johanin kyydissä. Olisi ehkä syytä luottaa ihmisiin siinä, mitkä olisivat luontevia ammattiyhdistelmiä.
- Annetaan myös bussifirmoille mahdollisuus tulla markkinoille. Taksamittarin voisi minun puolestani asentaa autoon kuin autoon – tai muun välineen, jonka avulla asiakasta voidaan luotettavasti laskuttaa
- Hoidetaan terveydenhuollon monikanavainen rahoitus mahdollisimman pitkälle yksikanavaiseksi, jolloin terveydenhoidon järjestäjälläkin on intressi vähentää matkakuluja.
- Luotettava laskutus voi tapahtua myös muualla keksittyjä ratkaisuja hyödyntäen – esimerkiksi Uber on luonut globaalit markkinat ja teknologisen alustan itselleen. Uber antaa myös asiakkaille mahdollisuuden arvioida kuljettajaa matkan jälkeen. Nykyisin lääkäri arvioi viiden vuoden välein iäkkäämmän taksinkuljettajan kykyä toimia ammatissaan. Olisi todennäköistä, että asiakkaat havainnoivat tämän nopeammin ja luotettavammin.
Yhteiskunnalle tärkeintä on saada kuljetettua mahdollisimman suuri määrä ihmisiä mahdollisimman pienin kustannuksin – niin kaupungissa kuin maallakin. Vanhan järjestelmän tasaisesti nousevien kustannusten varaan emme voi enää toimintaa jättää, vaan markkinoiden tulisi antaa löytää edullisemmat keinot.