(Kirjoitus on julkaistu Aamulehdessä 5.3.)
Viime aikoina suomalaiset etu- ja takarivin poliittiset toimijat ovat
ottaneet uskaliaasti kantaa Nokian tilanteeseen yrityksen järjestäessä
toimintojaan. Viimeksi eilen Liisa Jaakonsaari epäili Nokian lykkäävän
ilmeisesti tahallaan vaalien jälkeen aikaan. Lausunto on näyttävä
osoitus siitä, kuinka pitkällinen poliittinen ura saa yksilön kokemaan
politiittisten toimien kaikkivoipaisuuteen. Samalla arkielämän ja
yritystoiminnan normaali logiikka alkaa etääntyä. On nimittäin
mahdollista, että ylikansallisen yhtiön strategian toimeenpanossa
Suomen eduskuntavaalit ovat vain alaviite.
Poliitikkojen reaktioihin voi olla osin syynsä perinteisessä
kolmikantapoliitikassa. Kun reuna-alueen sellutehdas tai muu
tuotantolaitos on taloudellisista syistä suljettu, on etujärjestöillä
ollut tapana edellyttää yhteiskunnalta näyttäviä toimia. Varsinkin
syrjäseuduilla globalisaation aiheuttama suuren työllistäjän
katoaminen vaikuttaa maailmanlopulta, jossa symbolisetkin toimet
vaikuttavat merkittäviltä. Jaakonsaari viittaa oireelliesti EU:n
globalisaatiorahastoon, josta olisi saatavissa helpotusta vielä
täsmentymättömään Nokian tilanteeseen.
Nokian tilanteessa kyse ei kuitenkaan ole alan työpaikkojen
valumisesta halvemman kustannustason maihin, vaan yrityksen sisäisistä
järjestelyistä. Suomen suhteellinen asema it-alalla on hyvä.
Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että tamperelaisten
ohjelmistokehittäjien arvo työmarkkinoilla on myös toista luokkaa kuin
vaikkapa itälappilaisten sellunkeittäjien. Tuntuisikin oudolta, jos
kaikkein koulutetuimpien, kansainvälisessä yrityksessä toimineiden
ammattilaisten toiveet nojaisivat pääosin kansallisiin ja
ylikansallisiin elinkeinotukiin.
Samaan aikaan Nokian muutosten aiheuttamat tarpeet ovat
luonnollisenkin prosessin takia täsmentymättä ja it-alalla koetaan
taas orastavaa työvoimapulaa. Aina välillä olisikin hienoa nähdä
keskustelun keskittyvän elinkeinopolitiikan ja tietoyhteiskunnan
suurempiin linjauksiin yksittäistapausten sijasta. Tämä antaisi rauhan
myös Nokian työntekijöille ja heidän edustajilleen yrityksen
murroksessa.