1) Suomi eli viljan osalta täydellistä vapaakauppaa 1860-luvulta ensimmäisen maailmansodan alkuun asti. Tämä nyt paitsi säästi ehkä muutaman tuhannen ihmsien hengen nälkäkuolemalta katovuosina, myös suuntasi Suomen maataloutta lypsykarjatalouteen. Suomen suotuisimmallakaan seuduilla kun viljan viljely ei tullut yhtä halvaksi kuin emämaa-Venäjän aroilla. Itse asiassa jopa Yhdysvalloista oli jo 1800-luvulla halvempaa rahdata viljaa kuin viljellä Suomessa.
2) Viljanviljelystä säästynyt työ olisi kannattanut suunnata lypsykarjan osalta tuottamaan voihin, joka muodosti Suomen vientikaupasta viidenneksen 1800-luvun lopulla. Suomalaisen voin vientihinnat olivat aivan maailmanmarkkinahinnoissa (kirja ei kerro miksi, mutta itse veikkaan kehitysmaihin verrattavia työvoimakustannuksia), ja tällöin olisi ollut kannattavaa muodostaa Suomen maatalous voin ympärille ainakin vapaakaupan oloissa.
Näin ei kuitenkaan tapahtunut. Ensinnäkin kaikki kynnelle kykenevät maanviljelijät viljelivät edelleen leipäviljaa, koska niin oli totuttu tekemään eikä voin myyntituloista saatua rahaa nähty kotona viljellyn viljan vaihtoehtona. Käyttäytyminen ei ollut lähellekänä rationaalista, mikä näin markkinatalouspohdinnan näkökulmasta on ihan mielenkiintoista. Ehkä se, että rahaa ei aiemmin ollut näköpiirissä, hämärsi valintoja.
Samalla maailmalla tehdylle uudelle keksinnölle, margariinille, iskettiin rangaistustullit, jotta suomalaisen voin asema ei häiriintyisi kotimarkkinoilla. Lisäksi suomalaista voiteollisuutta edistettiin estämällä kotimaisen margariiniteollisuuden nousu.
Ja kuinkas kävikään?
Seurauksena suomalainen voi meni kotimaiseen kulutukseen eikä vientiin, halpa margariini ei löytänyt pulavuosina suomalaisten ruokapöytiin ja maanviljelijät käyttivät aikaansa leipäviljan viljelemiseen, samaan aikaan kun halpa ulkomainen leipävilja oli kaupunkien työläisille ehkä ainoita edullisia elintarvikkeita. Sotavuosina sitä ei tietenkään samalla tavalla saanut (paitsi poliittisina palkintoina).
Maanviljelyn ohjaaminen ei ole tietenkään missään ajassa ole ollut helppoa, mutta aina sitä miettii, miten parempi tieto olisi voinut ratkaisuissa auttaa.