Hyväksyimme joulukuun lautakunnassa asunto- ja kiinteistölautakunnan vuosisuunnitelman vuodelle 2020. Tähtäämme samaan aikaan niin hiilineutraaliin kaupunkiin kuin eri ihmisryhmille hyvään kaupunkiin. Ajattelin blogissa avata lyhyesti mitä ollaan tekemässä – huomiot ja painotukset ovat toki omiani.

Päästöt alas kestävällä rakennuskannalla

Tätä lähestymme oikeastaan kahta kautta: ensinnäkin kaupungin täydennysrakentamisella, ja toisaalta sillä, että rakennusten päästöt ovat pienemmät. On nimittäin niin, että jos kaupungin rakenne on hajanainen, syntyy liikenteestä edelleenkin päästöjä, vaikka rakennukset energiatehokkaita olisivatkin. Asiaa havainnollistaa myös ao. kuva, jossa kuvataan kaupungin eri alueiden päästölähteitä – siellä missä kaupunki on hajanaista, on suurin päästölähde liikenne.

Asumisen päästöt ja suurimmat päästölähteet eri vyöhykkeillä.

Ihmisten halu asua keskustamaisessa ympäristössä luo täydennysrakentamiselle paljon kysyntää, ja myös asuntopoliittiset linjauksemme tätä tukevat. Taloyhtiöiden taloudelliset kannustimet on saatu kuntoon, ja useita hankkeita – vaikka ne usein monta vuotta vievätkin. Valmistelun resursseista on tältäkin osin pidettävä jatkossa kiinni.

Toinen keskeinen toimenpide on puurakentamisen edistäminen. Kaupunki toteuttaa tulevana vuonna paljon aiempaa enemmän puurakenteisia hankkeita (kuvassa oleva Hippoksen päiväkoti on kohta harjassa), mutta vielä rohkeampaa otetta tarvitaan tulevina vuosina – on helppo nähdä, että tästä tulee vielä suuri kysymys tulevissa kuntavaaleissa.

Hippoksen päiväkoti tehdään puurakenteisena CLT-elementeistä

Kaupungin, sosiaalisten asuntotuottajien ja vaikkapa TOASin esimerkit ovat kuitenkin rohkaisevia: puurakentamiseen on valmiutta monella taholla. Se mitä vielä toivoisin, on puurakentamisen yleistyminen ihan gryndaamisessa, eli yksityisten rakennusyhtiöiden rakentamisessa. Valtaosa Suomessa rakennettavista taloista tehdään tälläkin hetkellä yksityiseen asuntokäyttöön. Olisi hienoa nähdä hanke, jossa puusta syntyisi ihan normaali suomalainen asunto-osakeyhtiö. Tällaista on saanut vielä odotella.

Sosiaalisesti kestävä kaupunki

Itse olen pohtinut tänä vuonna paljon sitä, miten voimakkaasti Tampere on yksinasuvien ja pariskuntien kaupunki. Kaikista asuntokunnista vain noin 15 prosentissa on lapsia. Tätä taustaa vasten poliittinen keskustelu keskittyy välillä kummallisenkin paljon lapsiperheisiin.

Tampere on valtaosin yksineläviän ja pariskuntien kaupunki

On aivan selvää, että jatkossakin lapsiperheiden asuntotarjonnasta tulee pitää huolta – ja näin tehdäänkin. Sosiaalisen eriytymisen kannalta tulee kuitenkin huolehtia ennen kaikkea siitä, että haasteita ratkotaan kaikkien ihmisryhmien kannalta. Kaupunki kuuluu aivan yhtä lailla yksineläville ja pariskunnillekin.

Samalla asuinalueiden sosiaalista rakennetta kannattaa sekoittaa. Olenkin ylpeä siitä, että Tampere osoittaa parhailta paikoiltaan (kuten viimeksi Ranta-Tampellasta ja Kalevasta) rakentamisen paikkoja niin opiskelija-asumiseen kuin sosiaaliseen asumiseen. Tämäkin jatkuu vuonna 2020.

Alueiden eriytymiskehityksen pysäyttäminen vaatii valmiutta määrätietoista politiikkaa ja toisaalta merkittäviä investointeja eri puolille. Osin tästäkin syystä raitiotien luomat mahdollisuudet Hervannassa tai vaikkapa lähijunapysäkki sekä monet muut julkiset investoinnit Tesomalla ovat tärkeitä. Asunto- ja kiinteistölautakunnassa näkee esimerkiksi sen, miten päiväkotien ja koulujen korjausvelkaa korjataan nyt urakalla.

Ellei ihmeitä tapahdu, ensi vuonna olemme vihdoin saavuttamassa MAL-tavoitteemme kohtuuhintaisessa asumisesa.

Houkutteleva kaupunki

Viime aikoina olennaiseksi teemaksi tamperelaisessa keskustelussa on syntynyt veto- ja pitovoima: ajatus siitä, että pidämme kiinni osaavasta työvoimasta ja muutenkin sellaisesta kehityksestä, että kaupungin rahoituspohja pysyy kunnossa. Tähän tarvitaan monenlaisia ihmisryhmiä – myös huippuosaajia jotka pitävät Tampereen kiinni globaalin talouden kilpailussa. Yrityskenttämme on tässä toistaiseksi pärjännyt, mutta se on jo toisen kirjoituksen aihe.

Tätäkin taustaa vasten oli äärimmäisen tärkeää, että saimme aikoinaan aikaiseksi uudenlaisen vaihteen päälle kaupunkikehityksessä. Omalla palvelualueellani tämä näkyy ennen kaikkea siinä, että Tampere on niin rakennusliikkeiden kuin asuntosijoittajien kannalta kiinnostava paikka myös kansainvälisesti – ratikka osoittaa vakaata tulevaisuutta, joka on nykyisissä oloissa investoijille olennaista.

Vakaus syntyy kuitenkin ennen kaikkea ihmisten valinnoista: ihmiset muuttavat sinne, jossa voivat ajatella tulevaisuuttaan. Kun kaupunki tarjoaa vieläpä elämyksiäkin, ei tarvitse joka välissä olla matkailemassa muualle. Tähänkin Tampere panostaa: kun ensi vuonna viemme eteenpäin vaikkapa asemakeskushankettamme (kuvassa), viestii kaupunki osaltaan että aiomme kehittyä vielä 2030- ja 2040-luvulla kestävänä eurooppalaisena kaupunkina. Sellaiseen kaupunkiin kannattaa tulla kauempaakin – ja tällöin Tampereen väkimäärä kasvaa myös jatkossa.

Kaupunginhallitus päätti asemakeskuksen yleissuunnitelman hyväksymisestä joulukuussa – kiitos siitä!