Törmäsin vuoden 2015 aikana yhdyskuntalautakunnassa useammankin kerran väitteeseen siitä, että pysäköintipaikkoja on pakko kaavoittaa riittävästi, jotta alueelle on mahdollista asuttaa myös lapsiperheitä. Ajatuksen taustalla on lähinnä se, että lapset ja autoilu liittyvät erottamattomasti yhteen, ja riittävä pysäköintitila on hyvää perhepolitiikaa.
Itse en oikein ajatusta ostanut: on varmasti totta, että monet lapsiperheet tarvitsevat harrastusten ja muiden takia usein enemmän autoa, mutta monet eivät tarvitse – etenkin jos yhdyskuntarakenne toisenlaistakin elämäntapaa tukee. Lisäksi näkisin, että ainakin ilman hyviä perusteita on jotenkin kohtuutonta sälyttää lapsiperheiden niskoille vielä autoistuminenkin ja parkkipaikoiksi uhrattava maankäyttö.
Jotta asiaan tulisi selvyys, minun pitikin tukeutua dataan. Ensin sain käyttööni kuvan, jossa näkyy autoistuminen Tampereella 250 x 250 m karttaruutuina.
Yksinkertaisimmillaan asian voisi todeta ratkenneeksi: onhan Tampereella neliökilometria kohden eniten lapsia juuri keskustassa, jossa kuvan mukaan autonomistuskin on muuta kaupunkia vähäisempää.
Tämähän ei kuitenkaan todistusaineistoksi riitä: monesti toistellaan, että keskusta ei ole lapselle hyvä asuinpaikka (joka on tietenkin aikamoinen keskisormen heilautus keskustan perheille), vaan saattaahan olla, että kaikki kunnon lapsiperheet asuvat lähiössä ja heitä varten pysäköintitilaa tarvitaan. Tätä varten tein aineistosta ns. autolapsi-indeksin, joka mittaa lapsiperheiden ja autoja omistavien talouksien suhdetta eri asuinalueilla. Mikäli lapsiperheet johtavat autoistumiseen, olisi oletettavaa että lapsiperheiden määrä korreloisi vakioidusti alueen autoistumisen kanssa.
Kuinka ollakaan, näin ei kuitenkaan ollut, kuten allaolevasta taulukosta näkee. Keskustan alueilla lapsiperheet ovat hyvin pieni osa autoa omistavista talouksista, samoin kuten Kissanmaalla tai Hervannassakin. Sen sijaan esimerkiksi Tesomalla, Linnainmaalla ja Nekalassa lapsiperheiden osuus ja auton omistaminen korreloivat hieman vahvemmin.
Lopullisiin päätelmiin dataa varmaan tarvittaisiin lisää, mutta alustavia johtopäätöksiä aineiston pohjalta voi tehdä: lapsiperheet sinänsä eivät autoista alueita, vaan taustalla lienevät jotkin muut syyt – mieleen tulevat tietenkin joukkoliikenteen tarjonta ja miksei perheiden varallisuuskin. Kaikilla Tamperen asuinalueilla lapsiperheet ovat vähemmistössä autoja omistavista talouksista – eikä lapsiperheiden tarpeilla voi ylimitoitettua pysäköintiä perustella. Lasten autoilutarpeisiin pystytään kyllä vastaamaan vähemmälläkin.
Erityiskiitokset blogin tietoaineiston keräämisestä Tuomas Paloselle TTY:ltä.