Fossiilisista irtautumisesta ja vaalikoneisiin vastaamisesta

Vaaleja ei ole ilman vaalikoneita, ja hyvä niin. Kun itse olen seurannut erästä keskeisimmistä, HS:n vaalikonetta, ovat minut saaneet kärkeen ihmiset, joiden kanssa kuvittelenkin ajattelevani asioista samalla tavalla.

Vaalikoneisiin vastaaminen on samalla vähän taidetta, kun pitää pyrkiä erottautumaan siellä, missä erottautuminen on mahdollista. Hyvä esimerkki on kysymys fossiilisista polttoaineista irtautumisesta:

Kysymys: ”Suomen tulee luopua kivihiilen, turpeen ja maakaasun käytöstä vuoteen 2025 mennessä.”

Vastaus (Täysin samaa mieltä): Käytännössä aikataulu on haasteellinen, mutta erityisesti turpeen ja kivihiilen käytöstä tulee luopua mahdollisimman pian. Tärkeimpänä keinona tähän on Euroopan laajuinen päästökauppa, joka kohdistaa tehokkaasti päästöjen vähentämisen sinne, missä se on tehokkainta.

Vihreiden poliittinen ohjelmahan linjaa päästövähennystavoitteeksi vähintään 55 % (vuoden 1990 tasosta) vuoteen 2030 mennessä, jotta Euroopan unionista saadaan hiilineutraali vuoteen 2050 mennessä. Tietenkin voisimme vihreinä ajatella, että meille jäisi talouteemme öljyä (josta luopumista kysymyksessä ei kysytä) pieni määrä poltettavaksi hyvin pitkäksi aikaa. Ja sitten muun muassa maatalouden ilmastopäästöt selittäisivät lopun eron – sekä päästöjen kompensointi. On kuitenkin vaikea kuvitella, että erityisesti maakaasusta irtauduttaisiin vielä hetkeen.

Käytännössä on kuitenkin ilmeistä, että kysymys hieman pakottaa vastaamaan epärehellisesti – eli signaloimaan sen tärkeyttä, että fossiiilisista olisi päästävä. Ja tällä tasolla en vastaustani häpeä. Kun vaikka katsoo, mten hitaasti esimerkiksi kivihiilen poltto Suomessa vähenee, voin ihan empimättä antaa voimakkaan vastauksen vaalikoneeseen joka sitä kysyy. Enemmän nimittäin pitäisi tehdä – juuri siinä aikataulussa, mikä poliittisesti vain suinkin on mahdollista.