Kirjoitus on neljäs osa vaaliohjelmasarjaani.
Yritystuet ovat tavallaan kummajainen suomalaisessa poliittisessa päätöksenteossa. Vaikka tunnustetaan, että yritystuista ei oikeastaan ole hyötyä, ne ovat silti olemassa. Eivätkä ainoastaan ole olemassa, vaan kaiken lisäksi ne ovat lisääntyneet viime vaalikaudella. Laskentakaavasta riippuen ne ovat vähintäänkin miljardeja, ja HS:n laskelman mukaan kaikkiaan yritystukia on 4,8 miljardia euroa. Sillä rahoittaisi esimerkiksi kaikki suomalaiset yliopistot hieman yli kahteen kertaan.
Itse olen ollut skeptinen yritystukia kohtaan aina*, mutta skeptisyys ei riitä politiikan perusteiksi.
- Yritystukiprojektit pakotetaan onnistumaan. Kun vaikkapa Tekes myöntää rahoitusta yrityksen kehitysprojektille, on paitsi yrityksellä, myös Tekesillä intresseissä näyttää onnistuminen. Tuotteita tehtiin, työpaikkoja luotiin, mutta avoimeksi jää kysymys, olisiko hanke tehty joka tapauksessa – ilmankin valtion antamaa rahaa? Ja miksi kaikissa raporteissa projektit (lähes) aina onnistuvat?
- Rahat voisi käyttää paremmin. Tutkimuksella on vaikea arvioida, miten yritystuet edistävät talouden kasvua ja kilpailukykyä – vai edistävätkö lainkaan. Samaan aikaan tutkimustieto on paljon selvemmillä linjoilla niistä asioista, jotka haittaavat kasvua ja kilpailukykyä – kuten työ- ja yritysverotus.
- Yritystuet ylläpitävät kannattamatonta toimintaa. Olemassaolevilla työpaikoille on aina olemassa puolustajansa – vähintäänkin he, jotka kyseisissä työpaikoissa nykyisin ovat. Tulevilla työpaikoilla samanlaisia puolustajia ei ole, joten meillä poliitikoilla on kiusaus asettua nykyisten työpaikkojen puolelle, vaikka sitten valtion rahoilla. Pidemmällä aikavälillä tämä rapauttaa kilpailukykyä, kun työvoima on kiinni toiminnassa, joka ei enää aikoihin ole ollut kannattavaa.
Mitä rahoilla tulisi tehdä?
Jos yritystuet poistettaisiin, vapautuisi valtion budjetissa miljardeja hyviin kohteisiin. Jos tarkoituksenamme on kuitenkin edistää kasvua, voi olla mahdollista että kaikkea ei kannata tällaisiin yleisiin hyviin tarkoituksiin käyttää. Itse suuntaisinkin säästyneen rahan tutkimuksellisesti vähemmän kiistanalaisiin kohteisiin, joista niin yritykset kuin kansantalouskin korjaisivat hyödyn.
Kuten aiemmin vihjaisin, olisi listallani ensimmäisenä työ- ja yritysverotuksen alentaminen. Kun ihmisten palkkaaminen olisi kaiken kaikkiaan halvempaa, syntyisi työpaikkojakin enemmän – eikä näiden kohdentuminen olisi kiinni virkamiesten mielivallasta, vaan markkinoiden tarpeista.
Toiseksi jättäisin varauksen yritysverotuksen alentamiselle. Jo nykyiset yritysten verotuethan alentavat joidenkin yritysten verotusta, mutta eivät kaikkien. Jos samalla rahalla alentaisimme kaikkien yritysten verotusta, tasaisimme pelikenttää ja antaisimme parhaille yrityksille paremmat mahdollisuudet menestyä.
*) Myös silloin, kun omassa yrityksessämme erästä Tekes-projektia hallinnoimme. Raportoinnin keskellä kävi monta kertaa mielessä, että ei tämä todellakaan ole ajan ja vaivan arvoista.