Teksti on osa alkavaa eduskuntavaaliohjelmasarjaani, jolla pyrin avaamaan ajamiani asioita eri aiheista.
EU:n päästökauppa on edelleenkin keskeisin väline, jolla ilmastopäästöille pyritään asettamaan hinta. EU:n päätöksentekojärjestelmästä johtuen jäsenmaiden kansallisilla linjoilla on paljon merkitystä siihen, miten päästökauppaa ohjataan, ja Suomen linjaa määrittää monelta osin kevään eduskuntavaalit.
Suomen linjan määrittää yleensä kaksi asiaa: poliittinen kunnianhimo ilmastonmuutoksen torjunnan suhteen sekä kansallinen etu. Nyt olemme ajautuneet tilanteeseen, jossa päästöoikeuksien korkeampi hinta, eli tiukempi päästökauppa, olisi hyvin selvästi myös kansallinen etumme.
Ydinvoimapäätökset ja päästökauppa
Suomen viimeisintä ydinvoimapäätöstä, pitkälti julkisomisteista Fennovoimaa, tehtäessä puhuttiin lopulta melko vähän vaikutuksista Suomen asemaan EU:n energiamarkkinoilla tai päästökaupassa. Syytä ehkä olisi ollut. Itse en ole ollut koskaan erityisen ydinvoimavastainen, mutta energiamarkkinoiden nykyisessä tilanteessa kuntien ja valtion pääomien sitominen vaikuttaa olevan melkoisen riskialtista – ei nimittäin ole lainkaan selvää, että ydinvoima olisi nykytilanteessa kannattavaa.
Sähkömarkkina-analyytikko Riku Merikoski kirjoittaa logiikalla, josta on helppo olla samaa mieltä:
“Suomen julkinen sektori kunnallisine yhtiöineen ja useat valtionyhtiöt ovat tekemässä 2010- ja 2020-luvulla yhteensä ydinvoimaan varovaisestikin arvioituna yli 10 miljardin euron investoinnit. Tästä seuraa, että Suomella ei yksinkertaisesti ole varaa siihen, että ydinvoima ei kannatakaan.
…
Jos me siis haluamme tehdä uudesta ydinvoimasta kannattavaa, kuten Suomen julkisen sektorin talous nykyisellään edellyttää, sen kilpailukykyä on parannettava. Kivihiili ei maailmasta odottamalla lopu, joten meidän on välttämätöntä lisätä sen polttamisen kustannuksia. Muuten uusi ydinvoima ei yksinkertaisesti pärjää vanhoille kivihiililaitoksille, joita Euroopassa riittää vuosikymmeniksi.”
Ydinvoimaan lukittautuminen asetti Suomelle ilmastonmuutoksen torjunnan suhteen paitsi moraalisen, myös taloudellisen kannustimen: jos päästöoikeuksien hintaa ei saada ripeässä tahdissa nousuun, heikkenee julkinen taloutemme entisestään. Omistajat, eli myös suomalaiset kunnat, kun kantavat viime kädessä riskin siitä, jos ydinvoima ei käy kaupaksi markkinahinnalla – kuten tällä hetkellä Fennovoiman tapauksessa näyttää olevan.
Päästökaupasta vetoapua vientiin
Samalla kuitenkin kannattaa huomata, että tiukemmasta päästökaupasta olisi hyötyä muutenkin kansantaloudelle. Toinen keskeinen hyöty kiristyvästä päästökaupasta olisi nimittäin vientiteollisuudellemme.
Suomella on nimittäin syytä toivoa, että edes jossakin päin Eurooppaa tartutaan uusiutuviin. Teknologiateollisuutemme tuottaa ratkaisuja oikeastaan kaikille muille energiantuotannon aloille paitsi Suomen omaan keskeiseen energiavalintaan, eli ydinvoimaan. Kun päästökaupan ohjaksia kiristetään, parantuu samalla uusiutuvien energialähteiden kannattavuus eurooppalaisilla sisämarkkinoilla. Tämä lisää myös suomalaisten energiateknologia-alan yritysten markkinoita koko Euroopassa.
Ilmastonmuutos on toki paljon muutakin kuin pelkkää taloutta: nykyisten ja tulevien sukupolvien keskeinen kohtalonkysymys. Harvoin kuitenkaan taloudelliset kannustimet ja oma etu ajavat Suomea toimintaan ilmaston pelastamiseksi yhtä paljon kuin nyt.