Kaupunkipolitiikasta on välillä vaikea ottaa kiinni: ei ole alkuja ja loppuja, vaan erilaisia prosesseja ja projekteja jotka limittyvät toisiinsa ja tulevat eri aikoina eri tavoin esiin. Ajattelin nyt kuitenkin vuodenvaihteen tullen summata yhteen tätä vuotta ja tarkastella tulevaa.

Itsellenihän tilanne on siinä mielessä mielenkiintoinen, että olen vasta syksyn mittaan saanut kunnolla kiinni lautakunnan varapuheenjohtajuudesta (jota vielä alkukevään hoiti ansiokkaasti Juhana). Ensi keväänä omaakin toimintaani osin raamittaa eduskuntavaaliehdokkuus, mutta lautakuntaan panostamisesta aion pitää kiinni: kaupungin tekeminen on aivan liian tärkeää, jotta sen viitsisi hoitaa huonosti.

Tampere_2014_2015
Kalevanrinne, Eteläpuisto ja visio Lielahdesta.

Mitä tänä vuonna tapahtui?

Tampereella tapahtuu kaiken kaikkiaan niin paljon, että joudun poimimaan joitakin omia merkittäviä helmiä:

    • Hämeenkadusta saatiin vihdoin aikaiseksi joukkoliikennekatu, ja kokemukset ovat olleet pääosin positiivisia. Melu on vähentynyt, ja keskustan liikenneverkko vetää ylimääräisen liikenteen. Kunhan uusi Hämeenkadun yleissuunnitelma valmistuu, pitää kokeilusta saada pysyvä ja pyöräkaistat paikoilleen.
    • Pyöräilyn ja jalankulun uudet suunnitteluohjeet saatiin käyttöön. Vielä kovin moneen suunnitelmaan eivät ohjeet ole ehtineet vaikuttaa, mutta selkänojaa jo tulevien suunnitelmien käsittelyyn niistä saadaan. Kevyelle liikenteelle saatiin myös hieman lisää rahaa ensi vuoden budjettiin – samalla kun kaikista muista investoinneista leikattiin.
    • Täydennysrakentaminen edistyi, ja vaikka tarkkoja lukuja minulla ei olekaan, vähintäänkin vuoden 2013 taso (kaikista uusista kerrosneliömetreistä yli 50 % on täydennysrakentamista ainakin jollakin mittarilla) saavutettiin
    • Tammelan stadion eteni monien vaiheiden jälkeen asemakaavan suunnitteluvaiheeseen asti.
    • Kalevanrinteen kaava hyväksyttiin ja alkoi toteutuakin: kaupunkirakennettaa tehdään jo ratikkaan varautuen.

Keskeiset poliittiset väännöt v. 2015

Tämähän on vähän ennustamista, mutta näillehän voi olla sitten mukava naureskella ensi vuoden lopulla.

  • Tampereen uusi pysäköintipolitiikka tulee päätettäväksi. Jos jollakin tulee olemaan vaikutusta tulevaan kaupunkikehitykseen, niin tällä. Pysäköintipolitiikalla kun linjataan keskeisesti muun muassa se, minkä verran pysäköintitilaa tulee varata uusien asuntojen yhteyteen – ja samalla sen, kuinka paljon autoiluinfraa muuten kaupunkiin sitten tulee mahduttaa.
  • Hämeenkadun, Itsenäisyydenkadun, Sammonkadun ja monien muiden katusuunnitelmat tulevat käsittelyyn. Uusilla katusuunnitelmilla varaudutaan paitsi ratikkaan, myös monelta kohdin aivan erilaiseen kaupunkiin kuin ennen. Onhan se nyt hienoa, jos tulevaisuudessa Lentävänniemi, Lielahti ja Turtola ovat osa kaupungin rakennetta autolähiöiden sijaan.
  • Ratikan asemakaavoitus etenee pitkin  ensimmäisen linjan reittiä. Jos jokin  projekti tuo monta kaavaa, jossa on mahdollista tehdä markkinaehtoisesti hyvää kaupunkirakennetta, niin juurikin tämä. Vaikka ratikan rakentamispäätös itsessään vielä puuttuu, kaikki olennaiset askeleet sitä varten luovat jo lisää kaupunkia. Ja samalla luovat kannustimia vielä ottaa se viimeinen askel, ja saada rakentamispäätös aikaiseksi.
  • Eteläpuiston asemakaava tulee nyt vähintään nähtäville ja ehkäpä päätöksentekoonkin. Tästä tullaan vääntämään vielä paljon, mikä oikein onkin: samaan aikaan pitää turvata keskustan länsipuolen elinvoima, tarjota uusille asukkaille asuntoja ja vielä huolehtia kaikkien kaupunkilaisten virkistyspaikoista. Ei mitenkään päin helppo yhtälö.
  • Keskustan osayleiskaava ja Kunkun parkki tulevat päätöksentekoon. Samalla lyödään pitkälti lukkoon myös mahdollisen Näsinkallion eritasoliittymän kohtalo. Autokaupunki ja aito kaupunki ottavat toisistaan mittaa.
  • Tammelan stadionin asemakaava todennäköisesti valmistuu. Painotan tätä ehkä hieman liikaakin, mutta en usko että tästäkään vielä kaikkea on saatu sanotuksi.
  • Keskusareena- ja kansihankkeille tapahtuu jotain. Mitä, sitä on vielä vaikea täysin ennakoida.

Kaiken kaikkiaan Tampereella on edessään posiitivisia ongelmia verrattuna valtaosaan Suomen kunnista: väki ei vähene, vaan päin vastoin lisääntyy. Meidän tehtävänämme on vain olla mokaamatta sitä, miten kasvu tapahtuu.