Miksi rakennamme kaupunkeja – jotta elämä helpottaisi

Muutamia vuosia sitten Yhdysvalloissa nousi julkisuuteen “It gets better”-kampanja, jossa annettiin toivoa sukupuolivähemmistöihin kuuluville nuorille. Ajatuksena oli vähentää häirintää, ja samalla antaa viestiä että elämä vanhempana helpottaa.

Olen itse miettinyt kampanjaa usein, ja erityisesti pienen paikkakunnan kasvattina moniin ajatuksiin on helppo samaistua: erilaisuus on vaikeaa, ja erityisen vaikeaa se on silloin, kun piirit ovat pienet.

Tätä taustaa vasten on helppo seurata ilolla monien vanhojen tuttujen kukoistusta aikuisuudessaan aika erilaisessa roolissa kuin nuoruudessaan. Onpa omakin elämäni monipuolisempaa ja parempaa Tampereella kuin olisin voinut kotikylässäni koskaan kuvitella: omanlaiset piirit löytyivät lopulta helposti, ja ne vasta mukavia ovatkin. Taustalla on monia syitä, että mutta eräs olennainen löytyy kaupungista – kun ihmisiä on riittävästi ympärillä, löytyvät ne omatkin piirit helpommin.

Yksi keino erilaisten nuorten kohtaamiseen ovat virtuaaliyhteisöt: muistan aina tarinan pienen kylän ainoasta cosplayta harrastaneesta tytöstä, joka saattoi näin pitää yhteyttä muihin samanhenkisiin kohtaamisten välilläkin.*

Toinen pelastus vaihtoehtoiselle nuorisolle ovat kaupungit – ei ole esimerkiksi sattumaa, minkälaiset nuoret ihmiset erilaisiin taidelukioihin tiensä löytävät. Kun lyhyiden välimatkojen päästä löytyy mahdollisuuksia sosiaalisiin suhteisiin, on elämä helpompaa järjestää vaikka olisi vähän erikoisempikin tyyppi. Joukkoliikenne ja kaupunkirakenne tekevät kohtaamisista fyysisestikin helpompia.

Tämä onkin itselleni kaupunkipolitiikan eräs ydin: kun tehdään kaavoja, ei tehdä vain taloja ja asuinalueita, vaan uusia mahdollisuuksia ihmisille jotka kaupunkeihin muuttavat. Kasvukeskukset eivät tarkoita vain taloudellista kasvua ja vaurastumista, vaan uutta kulttuuria, joka antaa ihmisille monipuolisempia mahdollisuuksia toteuttaa itseään.

Kaupunki ei toki ratkaise kaikkia ongelmia, ja syrjäytyneiden ongelmat ovat kaupungeissa eri tavoin hankalia ratkaista. Mahdollisuus siihen, että samanhenkisiä ihmisiä löytyy on kuitenkin suurempi – ja tähän meidän pitää kaupunkia rakentamalla tarjota mahdollisuuksia. It gets better.

*) Vaikka omaan julkiseen Facebookiin tai Instagramiin voi olla vaikea cosplay-kuvia laittaa, voi niitä jakaa yhteisössä. Ja sitten myöhemmin, kuten eräs vanhempi ystäväni tekee, harrastuksestaan voi julkaista myöhemmin julkisestikin kaikenlaisia kuvia. It gets better.