Yritän tässä avata blogisarjaa tulevaisuuden kaupunkiasioista, aiheet vaihtelevat todennäköisesti laidasta laitaan.
 
Olen tässä pidemmän aikaa pohtinut vanhusten, ja aivan erityisesti yksinelävien vanhusten asioita. En ole ollut yksin, kuten vaikkapa Antti Rinteen taannoinen kolumni kertoo. Jotenkin kuitenkin pitäisi päästä eteenpäin yleisestä fiilistelystä kohti ratkaisuja – 75 vuotta täyttäneitä on arvioitu olevan v. 2030 yli 800 000 (nyk. 450 000).

Vanhenevien ikäluokkien ohella asiaa voi katsella uuden maaltamuuton kannalta. On nimittäin odotettavissa, että meillä tulee yhtä aikaa olemaan tilanne, jossa (lähes kaikki) nuorempi väki vähenee maaseudulta ja samalla huoltosuhde heikkenee entisestään. Hieman syrjemmällä palvelut, joukkoliikenteestä lähtien, todennäköisesti heikentyvät ja joskus ostettujen asuntojen hinnat laskevat entisestään.

Asiaanhan on toki useampi ratkaisu: houkuttelevuutta maaseudulta kaupunkeihin voisi vähentää, mikä olisi kuitenkin haitaksi Suomelle kokonaisuudessaan. Toinen vaihtoehto olisi muuttaa valtionosuuksia niin, että kaupungeista tuettaisiin maaseudun palveluita entistä(kin) enemmän.

Itse olen kuitenkin erääseen uuteen vaihtoehtoon: uudenlaisia asuntoja vanhemmalle väestölle kaupungissa. Nykyäänhän vanhuksille suunnatut vaihtoehdot rajoittuvat joko palveluasuntoihin tai melko kalliisiin ja hyvinvarusteltuihin senioriasuntoihin. Hallituksen toimenpideohjelmakin keskittyy lähinnä esteettömyyden lisäämiseen.

Varmasti ihan hyviä juttuja, mutta vähävaraisempien vanhusten asioita ei tällä kovin helposti ratkota, heillä kun ei ole ainakaan varaa maksaa senioriasuntojen yhteistiloista ylimääräistä vaan ennemmin tavoitteena olisi maksaa hieman vähemmästä.

Kuinka tämä sitten kannattaisi tehdä? Itse lähtisin etsiään säästöä hieman opiskelija- ja perinteisten senioritalojen tapaan helpommista kaava- ja rakennusmääräyksistä: kaikki, etenkään yksinelävät, eivät tarvitse ikiomaa keittiötä, vain harvat oman autopaikan ja omaa saunaa vielä harvemmat – ainakin jos ihmiset saisivat itse valita, mihin rahansa käyttävät.

Tämä ei varmasti kävisi kaikille, eikä näin tarvitsisikaan olla: parhaat ratkaisut jollekin ovat harvoin edes tyydyttäviä hyvin monille muille. Kun vanhusten määrä entisestään kasvaa, voisi tällainen kohtuullisen halpa edullinen kohtuullisen lähellä kaupungin keskustaa ja sen palveluita alkaa houkuttaa uudenlaisia ryhmiä uudella tavalla.

One thought to “Tulevaisuuden kaupunkia: edullisia asuntoja vanhuksille”

  • Altti

    Hieman kommentteja pohdintasi tueksi:

    Maalta muuton arvellaan olevan aika pitkälti jo ohi. Se muuttoikäinen porukka on jo muuttanut pois. Suurin muuttoliike tapahtuu nykyään kaupunkien lievealueiden/työssäkäyntialueiden sisällä. Ehkä siitäkin suurta osaa voi kutsua ”maaseuduksi”, mutta siinä on ihan merkittävä periaatteellinen ero. Elämäntilanteesta riippuen muutot voivat suuntautua alueella vaihtelevasti, eivät vain kohti kaupunkimaisinta aluetta.

    Maaseudun vanhukset muuttavat isoja kaupunkeja todennäköisemmin siihen lähimpään kyläkeskukseen, josta löytyy riittävät palvelut ja tutut sosiaaliset kuviot.

    Eläkeikää lähestyvät hakevat nyt kakkosasuntoja kaupungeista, päästäkseen lähemmäs työpaikkaa tai sukulaisia, vaikkapa lastenlapsia. Heillä saattaa olla mielessä muutto kaupunkiin eläkeiän koittaessa, mutta myös paljon muita suunnitelmia. Yleensä kuitenkin terveyttä ja varallisuutta on sen verran, että edessä saattaa olla vielä muutakin: paluuta juurille kotipitäjään, ulkomaanmatkoja jne.

Comments are closed.