Tässä kannattaa muuten nyt erottaa roskaaminen ja häiriökäytös. Roskaamista aiheuttavat helposti kaikki, ja roskat on suhteellisen helppo kerätä. Kun katsoo Tampereen kaupungin toimenpidelistaa, ainakin resursseja roskaamisen hoitamiseen laitetaan.
Ihmiset ovatkin vaikeampi juttu. Olen yrittänyt myös selvitellä muista lähteistä, miten asiat ovat kehittyneet. Itse katsoin järjestyslain kehitystä Tampereella siitä lähtien, kun järjestyslaki on käyttöön otettu, eli vuodesta 2003. Kaupunki on samaan aikaan kasvanut, mutta järjestyslain rikkomukset eivät.
Suoaviivainen tilasto ei tietenkään ole riittävä mittari Keskustorille: voihan olla, että samaan aikaan kuin vaikkapa Hervannassa menee aiempaa paremmin, voi yhdessä kohdassa mennä aiempaa huonommin. Poliisituttavani ketomuksen Keskustorilla on tilanne on huonontunut juuri tänä vuonna, kun päihdeongelmaisille palveluita tarjonnut Musta lammas on sulkenut ovensa. Toisen palvelupaikan, Huoltsun, tilanne on kaiketi nyt parantumassa.
Toinenkin lähestymistapa on kuitenkin mahdollinen: ehkäpä samalla yleinen käsitys siitä, mikä on hyväksyttävää, on muuttunut. Vertailun vuoksi, olen toisissa yhteydessä saanut havaita, että sietokyky Pispalan punkkareiden elämää kohtaan heikentynyt: kun alue on vaurastunut, on Pispalan punkkarit entistä vähemmän jotain sellaista, mitä halutaan katsella.
Poliisiammattikorkeakoulun tutkimus antaa olettaa, että sama voi tapahtua myös kadulla:
Väestön ikärakenteen muutos voi tulevaisuudessa vaikuttaa yleisen paikan kontrollointiin. Se voi marginalisoida aikaisempaa vahvemmin esimerkiksi nuorison yleisten paikkojen käyttäjinä. Myös se, että vanhemmat ihmiset kokevat turvattomuutta nuoria useammin ja eri paikoissa, voi vaikuttaa siihen, millaisia vaatimuksia tulevaisuudessa yleisen paikan kontrollointiin kohdistetaan
Toisin sanoen, paljon aluetta käyttävät nuoret, asunnottomat ja juopuneet saatetaan siis kokea suuremmaksi uhaksi, vaikka heidän määränsä olisikin pysynyt entisellään. Ja nythän on hyvin todennäköistä, että määrä on lisääntynyt: pitkittynyt taantuma on omiaan ajamaan ns. haastavampia kansanosia kehyskunnista kaupunkiin. Tällaiset kaltaiseni keski-ikäistyvät ja sitä vanhemmat kaupunkilaiset ovat joka tapauksessa lisääntyneet, joten Keskustorin kriisi ei ole ihme.
 |
| Niin pieni tila, niin paljon meteliä. |
Mitä Keskustorille pitäisi sitten tehdä?
Yksi ilta ei tietenkään kerro kaikesta, mutta jostain sekin. Pääosassa kioskin ympärillähän ovat oikeastaan yhteiskunnan eri tavoin äänettömät: nuoret, eri tavoin päihtyneet ja syrjäytyneet.
Kun teinit ja päihtyneet häiritsevät, uskon, että valvonnalla ja kaupungin kehitystoimilla saadaan kyllä Keskustori kuntoon. Kun Juvenes-kioskin yhteyteen tehdään lisää parempitasoista (maksullista) tilaa ja kontrollointia lisätään, muuttuu myös Keskustorilla pyörivä väki. Ei ilmaiseksi tai helpolla, mutta muuttuu kuitenkin.
Keskustorin ongelmakäyttäjien ongelmat tai nuorison nuoruus ei kuitenkaan ratkea paikkaa siivoamalla. Kaupunkipoliisi ei säikytä päihdekäyttäjää raittiiksi tai rauhatonta teiniä partioleirille. Poliisiammattikorkeakoulun tutkimuksesta saammekin vielä yhden näkökulman:
Toisaalta kansalaisilla on myös oikeus julkiseen tilaan. Vaikka esimerkiksi nuorten tavat käyttää julkista tilaa ovat erilaisia kuin aikuisten, tulisi nuorilla ja aikuisilla olla yhtäläinen oikeus julkiseen tilaan.
Tavallaan ymmärrän sen, että Keskustorin tila halutaan ratkaista heidän ehtojensa pohjalta, jotka nyt ääntä vaikkapa Aamulehdessä pitävät – kyseessä on kuitenkin kaupungin keskeinen paikka, ja jos sinne terassiravintola halutaan tehdä, niin mikäs siinä. Äänettömienkään ongelmaa ei kuitenkaan pidä unohtaa – saattaahan olla, että seuraavaksi esimerkiksi Kuninkaankadun tilanne kriisiytyy. Jos Kuninkaankatua jaksetaan taas voimallisesti kauhistella, siirtyy ongelma seuraavaan paikkaan. Tiedättehän.
Viime kädessä ratkaisu on poliittinen – mitkä ovat ne paikat, jossa teinejä ja päihtyneitä ylipäätään jaksetaan katsella, kun heitä joka tapauksessa tulee kasvavassa kaupungissa ja vaikeassa taloustilanteessa olemaan.