On kuitenkin ongelmia ja ongelmia. Siinä missä HS:n yt-neuvotteluita kauhistellaan, on Aamulehden alamäessä toinen sävy: lehteen ollaan yksinkertaisesti monella rintamalla ärtyneitä.
Itselläni on teoria konservatiivitaustaisen Aamulehden perisynnistä: lukijoiden ja lehden pakkoavioliitto. Lehteä on ikään kuin pakko käyttää, vaikka siitä ei pitäisikään. Kun maakunnan kilpailevat lehdet ovat hävinneet, on jäänyt jäljelle vain yksi, joka toimittaa maakunnan kaikki tapahtumat aina kunnallispolitiikasta urheilu-uutisiin. Aamulehti on ylivertainen ja monoliittinen media omalla alueellaan. Jos haluat joka ikinen päivä tietää mitä Pirkanmaalla tapahtuu, on Aamulehteä pakko käyttää. Tämän tehtävän Aamulehti täyttääkin ihan hyvin: ammattitaitoisista toimittajista otetaan varmasti aiempien yt-kierrosten jälkeen kaikki irti.
Aamulehti, tunneli ja ratikka
Lehden paradoksaalinen luonne perustuukin toisenlaiseen ongelmaan. Aamulehti on sisällöltään kelpo, mutta subjektiivisella tasolla sen linjasta muodostuu ärsyttävä kuva.
Hyvän esimerkin saa vertaamalla Aamulehden taannoisia pääkirjoituksia, jotka käsittelevät tamperelaisittain suuria ratikka- ja tunnelihankkeita. Kannanottojen tekeminen tunnelista ei tuottanut tuskaa, kuten pääkirjoitus otsikolla “Päättäkää nyt jo” (13.5.2012) antoi ymmärtää:
Maanantaina Tampereen valtuustolla on tilaisuus lopettaa jahkailu ja tehdä lopullinen päätös tunnelin rakentamisesta. Kaikki kivet hankkeen ympäriltä on käännetty niin moneen kertaan, ettei niiden lisäpöyhintä tuo enää mitään olennaista uutta.
..
[T]ulevaisuuteen tähtäävää kaupunkikuvan kehittämistä ei saa missään vaiheessa lyödä kokonaan laimin. Ei se ole sen halvempaa tulevaisuudessakaan. Tunneliratkaisu ei ole täydellinen, mutta paras voi tunnetusti olla hyvän vihollinen. Valtuuston enemmistön ei pidä pelästyä demokratiaan aina kuuluvaa arvostelua, vaan sen on nyt vihdoin rohjettava lyödä asia lukkoon.
Valtuusto ei uskaltanut – ehkä kaikkia kiviä oltu käännetty, kuten vielä vuoden kestäneestä puinnista kävi ilmi. Valtuusto teki muun muassa vielä uudet selvitykset tunnelin eri vaihtoehdoista. Selvityksistä ja tunnelin eri vaiheista Aamulehti uutisoi ahkerasti tunnelipäätöksen asti. Kantaa otettiin hieman varovaisemmin. Hanke kun oli epävarmalla pohjalla loppusuoralle asti.
Ratikan suhteen Aamulehden asenne tulevaisuuteen on ollut toinen, vaikka tunnelihankkeeseen verrattavat pohjatyöt ratikalle on jo tehty. Halutessaan Aamulehti voisi argumentoida samoin kuin tunnelia puolustaessaan: pohjatyöt on tehty, kivet käännetty, tulevaisuuteen on luotettava ja paras on edelleenkin hyvän vihollinen.
Tällä kertaa kuitenkin jo tehdyt selvitykset ikään kuin unohdetaan ja ratikan selvittäminen lähtee nivelbussien, rollikoiden ja sähköbussien kanssa aina samalta viivalta. Harkinta kannattaa, kuten tiedämme jo suomalaisesta turvallisuspolitiikastakin (7.7.2013):
Nyt tarvitaan epäilevät tuomaat vakuuttavaa tietoa ilman visioiden näkökyvyn vievää valoa. Vain neuvostomallisessa suunnittelussa päätettiin ennen tutkimista. Poliitikon tärkein ominaisuus on kyky katsoa riittävän kauas. Minkä ongelman tämä päätös poistaa? Onko meillä varaa? Entä vaihtoehdot? Vuosikymmeniä sitten Suomella oli mahdollisuus liittyä sekä Natoon että Varsovan liittoon. Onneksi järki voitti.
Ja kun on toivottu selvityksiä, voidaan toivoa hieman lisää selvityksiä (9.10.2013):
Tampereen pitää ratikan kanssa ottaa opikseen kaikesta siitä, mikä Rantaväylän tunnelin selvityksissä meni pieleen: viimeisiä vertailuja ja selvityksiähän tehtiin vasta viime kesänä – siis aivan liian myöhään.
…
Vasta perusteellisten vertailujen, suunnitelmien ja kustannuslaskelmien jälkeen valtuutetuilla on eväät päättää, onko ratikka järkevä investointi.
Keskeinen ristiriita hankkeiden käsittelyn välille syntyykin siitä, miten varmoin selvityksin tulevaisuuteen uskalletaan eri hankekiden kanssa matkata. Tunnelihan ei viimeisiä selvityksiä olisi Aamulehden mukaan kaivannut (“on rohjettava lyödä asia lukkoon”), mutta ratikkahanketta käsitellessä samaiset lisäselvitykset ovatkin jotain , josta ottaa opiksi. Eihän viaton “kaikkia hyviä hankkeita” tukeva Aamulehti mikään kehityksen jarru ole. Johan sen kertoo viime aikojen ratikka-aiheinen otsikointikin:
– Ratikkaan ei raha riitä, 7.7.2013
– Ratikka etenee kuin juna, 10.12.2012
– Ratikasta ei Sagradaa, 23.10.2013
– Ratikan vaihtoehtoina ovat rollikka ja tuplanivelbussi, 22.10.2013
– Ei pilata ratikkaa, 9.10.2013
– Ratikan laajennus kannattaa vain pariin suuntaan, 26.4.2013
– Ratikkaselvitys maksoi 41 300 euroa, iso osa kelvotonta, 25.4.2013
– Ratikan sijoittaminen vaikeutuu, jos Rantatunnelia ei rakenneta, 18.5.2013
-Kiistelty ratikkamatka toteutuu: Tampereen ylin johto matkustaa Ranskaan ja Sveitsiin, 22.10.2013
Sinun kansasi ei ole sinun
Näin pääsemmekin takaisin Aamulehden perisyntiin: kun kilpailijat ovat poistuneet, ei lehti voi suoraan liputtaa yhden aatteen tai ideologian puolesta. Aamuleti pitää yrittää mukautua rooliin tuomalla näkemyksensä esiin toisaalta puolueettomana uutisoijana, ja toisaalta koko kansan samaistettavana linjanvetäjänä. Kun eri hankkeita kohdellaan eri perustein, näkyy linja kuitenkin läpi: ”neutraali” harkinta ja selvittäminen ovatkin hyveitä vain niissä hankkeissa, joiden tulevaisuudella ei olekaan kiire. Kun tätä tapahtuu tarpeeksi usein, linjaakin Aamulehti ”neutraaleilla” totuuksilla yhä suuremman osan kansasta ulos.
Aamulehden ja yhä suuremman kansanosan suhde muistuttaakin entisten aikojen kirkonkylää, jonka arkkiveisujen tuoja pistäisi omiaan väliin: vaivaannuttavat ja tuskastuttavat kommentit on epäuskoisena vain pakko sietää, sillä muuten uutisetkin jäisivät kuulematta.
Aamulehden kannalta ärtymys vie joka tapauksessa uskottavuutta. Tunnelin yhteydessä lehden piti luottaa aikaisemman näkemyksen läpimenoon, ratikan tapauksessa kriittinen linja pitää piilottaa selvitysten ja harkinnan ohuen verhon taakse. Muutenhan voi käydä niin, että Aamulehden linjan voisi ajatella hävinneen. Yli 34 valtuutettua voi vaalituloksen valossa äänestää hyvinkin ratikan puolesta. Jos Aamulehden taas ajatellaan olleen ratikan vastaan, häviäisi lehden linja samalla. Tältä osin haluankin antaa Aamulehdelle pienen vinkin: pahempiakin asioita voi tapahtua.