Tempputyöttömyys ei ole tempputyöllistämistä kummempaa

Paula Risikko* sohaisi vasemmiston ja oikeiston perinteeseen kiistanaiheeseen sunnuntaina esittämällä sosiaaliturvan muutosta vastikkeelliseksi. Itseäni asia alkoi kuitenkin kiinnostaa vasta vastaväitteiden ja niitä seuranneen Risikon täsmennyksen myötä:

Risikon mukaan on vielä auki millaisia tehtäviä sosiaaliturvan saajille osoitettaisiin, mutta ne eivät voisi olla sellaisia, joihin muuten palkattaisiin työntekijä.
…
Ajatuksena on se, että pitkäaikaistyöttömille järjestettäisiin jotain toimintaa, että he eivät syrjäytyisi. Nythän osa porukasta syrjäytyy sen takia, että he eivät ole mukana missään toimenpiteessä.

Kuulostaako tutulta? Niin, takavuosinahan Kokoomus pilkkasi hallituksen tempputyöllistämispolitiikkaa, jossa erilaisin aktivointitoimenpitein yritettiin saada vaikeasti työllistettäville töitä.

Risikon versio tästä vaikuttaa olevan tempputyöttömyys: ihmisiä aktivoidaan, mutta nimenomaan kaikkeen muuhun kuin työhön, eli temppuilemaan tukieurojensa edestä. Kuten lausunnosta muistamme, Risikon tehtäväthän eivät voi olla sellaisia, joita joku voisi pitää palkanmaksun arvoisina.

One must be alive to do tricks for a living

Samalla voidaan ajautua kahteen ongelmaan:

1. Työllä ei saa käytännössä olla minkäänlaista minimipalkkaa ylittävää arvoa, sillä muutenhan siihen voitaisiin palkata joku työtä tekemään. Hyviä tehtäviä olisivat tällöin ojankaivuu tarpeeksi tehottomalla välineellä (kuten lusikalla), tai metsänraivaus pelkällä puukolla. Päivärytminä tällainen aktivointi ei ehkä kuitenkaan saavuttaisi tavoitettaan, ja aikamoinen pohtiminenkin olisi tällaisen epätyön luomisessa 200 000 pitkäaikaistyöttömälle.
2. Toinen vaihtoehto on puolestaan se, että kunnat oppivat liian hyvinkin käyttämään tempputyöttömiä. Kun sosiaaliturvan saajia voidaan joka tapauksessa käyttää keveissä tehtävissä, voi ”oikean työn” rajaa hilata hieman tuottavampiin tehtäviin.

Kimmo Sasihan lähestyy jälkimmäistä skenaariota kuin varkain blogauksessaan, joka jo kaavailee työttömien käyttämistä vanhuspalvelulain hengessä vanhusten hoitamiseen:

On tärkeä periaate, että jos yhteiskunta antaa, on myös yhteiskunnalle annettava oma panoksensa.
…
Ei ole lainkaan huono ajatus vanhuspalvelulain hengessä velvoittaa henkilö, joka on täysin toimeentulotuen varassa, auttamaan vaikkapa 4 tuntia päivässä vanhusten ulkoiluttamisessa ja arkiaskareiden tekemisessä heidän kanssaan.

Toisaalta, jos vastikkeettomista eduista halutaan vastikkeellisia, ei Kimmon vain pitäisi pysähtyä ajatuksissaan pelkästään työttömiin. Myös minä saan yhteiskunnalta täysin vastikkeetta avustusta esimerkiksi omistusasuntoni lainakorkoihin. Kyllähän nyt siitä hyvästä minutkin voisi velvoittaa pariksi tunniksi vanhuksia ulkoiluttamaan, eikö vain?

Mainoslehtisen opetukset

Risikon ja Sasin kannattaisikin lukea Kokoomuksen uusi mainoslehtinen, ”Elämä ilman työtä on kuin housut ilman vyötä”, ajatuksen kanssa:

Kokoomus haluaa tehdä uudistuksia, joilla työstä, yrittämisestä ja muiden työllistämisestä halutaan tehdään nykyistä kannattavampaa. Mukaan halutaan kaikki suomalaiset.

Risikonkin olisi siis fiksumpaa miettiä, miten kynnelle kykenevät ihmiset saisivat ihan oikealla työllä itsensä elätettyä. Mallia voi ottaa vaikka vakavien miesten Vartiainen ja Soininvaara ehdotuksista. Sehän lopulta olisi suurin lahja, jonka vastuullisen markkinatalouden kannattaja Kokoomus voisi suomalaiselle työttömälle antaa: mahdollisuuden osallistua siihen suuren talousjärjestelmämme vaihdantaverkkoon, joka on nostanut kansakunnan toisensa jälkeen köyhyydestä.

*) Se, että kirjoitan jo toistamiseen lyhyen ajan sisällä kokoomuslaisen ministerin lausunnoista, ei kuvasta mitään henkilökohtaista antipatiaa kokoomusta vastaan. Ihan kärkipään hallituskumppani on.