Kirjoitimme Heikki Sairasen kanssa Koijärven pesänjakajiin siitä, miten talouspolitiikassa tarvitaan paitsi koko ajan rakenteellisia uudistuksia, myös tällä hetkellä elvytystä. Syyt ovat ilmeiset: esimerkiksi Juhana Vartiaisenkin siteeraaman OECD:n mukaan Suomessa on suhdannekuilu, jonka umpeenkurominen edellyttää ekspansiivista finanssipolitiikkaa.*
Taloustieteilijöiden termien alle kätkeytyy elvytyksen syvä ydin: kun kokonaiskysyntä on lamassa, lisätään tilapäisesti julkista kulutusta. Kun taas yksityinen kulutus elpyy, julkista kulutusta vähennetään. Perusajatus on simppeli. Tätä taustaa vasten vähn tuskastuinkin lukiessani, mitä elvytys tarkoittaa Jyrki Kataiselle:
Elvytyspaketti ei käännä talouden suuntaa mihinkään, mutta sillä voi olla tilapäinen positiivinen vaikutus työpaikkoihin.…Kataisen mukaan rahat elvytyspakettin kaivetaan valtiontalouden kehysten sisältä tai sitten leikataan muualta
Jos valtiontalouden kehykset tai “muualta leikkaaminen” asettavat rajat, on elvytystäkin vaikea toteuttaa: valtion menojenhan on sovittu kehyksessä laskevan niin vuosina 2014 ja 2015. Kun valtion menot pienevät taantuman aikana, niin tällöin päin vastoin epäelvytetään.
 |
| Ei VM:n infografiikan voittanutta. Lukuavuksi kuitenkin detaili, että nuo hitusen pienenevät palkit ovat aika monta kertaa suurempia kuin suunniteltu ”täsmäelvytys”. |
Näin on siis sovittu, eikä Kataisen mukaan tästä käy liikkuminen, koska muuten “elvytetään velaksi”. Lausunnon tämäkin osa ajautuu kuitenkin ongelmiin, sillä velaksi saatetaan elää ainakin kahdella tavalla muutenkin:
- Käykin niin, että valtion menojen pienentäminen lisää työttömyyttä ja vähentää verotuloja vielä leikkauksiakin enemmän, jolloin velkaantuu valtio edelleen. Tästähän on pitkin Eurooppaa nyt kokemuksia.
- Valtio palkitsee maltillisen palkkaratkaisun elvyttämällä veronalennuksilla. Kilpailukyky paranee, ostovoima säilyy, mutta velkaantuminen kasvaa kun verotulot vähenevät.
Tilanteista ensimmäinenhän on yksiselitteisin kurja tilanne, mutta aivan mahdollinen, jos talous ei lähdekään nousuun. Jälkimmäinen voi olla tilanteena ihan hyvä ja tavoiteltava, mutta Kataisen lausunnon pohjalta tätäkin pitäisi paheksua. Miksi, sitä en tiedä.
Miksi puheilla on merkitystä?
Onkin hyvä havaita, että erimielisyys harjoitetusta politiikasta on vain yksi näkökulma. Toinen näkökulma on tulkita sitä, miten talouspoliittinen viesti välitetään.
Kun käytetään julkista valtaa avoimessa yhteiskunnassa, jo ilmauksilla odotettavissa olevista teooista on merkitystä. Helpoimmin tämä yhteys näkyy silloin, kun vallankäyttäjien puheet ennakoivat toimenpiteitä. Hyvä esimerkki tästä ovat EKP:n kokoukset, joita Allan Seuri blogissaan käsittelee erinomaisella herkkyydellä. Eikä Allan ole poikkeus, sillä markkinathan jauhavat EKP:n pääjohtajan lausunnot vähintään yhtä suurella hartaudella. Ja kun markkinat reagoivat jo puheisiin, on sanoilla aika paljon merkitystä.
Siksi olisikin hyvä, jos myös finanssipolitiikan puolella sanat otettaisiin vakavammin. Miksi puhua elvytyksestä, jos tarkoituksena joka tapauksessa, “kehysten puittessa” vähentää valtion menoja?
Jos vallankäyttäjän aikeista ei saa selvää, on vaarassa myös se, mitä sanotaan eniten varjeltavan, eli talouspolitiikan uskottavuus. Ostaisitko käytetyn auton tai luottamuksen pitkän aikavälin toimenpiteisiin mieheltä, jolle elvytys vaikuttaa olevan eri menolajien kilpailuttamista supistuvan budjetin sisällä? Itse en ostaisi.
Kun vallankäyttäjän aikeet pystytään lukemaan hänen käyttämistään sanoista, on kaikkien elämä helpompaa. Kun Ruotsin valtiovarainministeri Anders Borg sanoi viime viikolla lisäävänsä elvytystä, ei tällaisen suomalaisenkaan tarkkalijan tarvitse käyttää blogikirjoitusta sen uumoilemiseen, mitähän Anders nyt elvytyksellä tarkoittaa.
Tällaisistakin eroista tulevat myös erot uskottavuuteen: jos valtion menojen leikkaaminen matalasuhdanteessa käy “elvytyspolitiikasta”, voi vain miettiä mikä kelpaa vielä vaikeammin määriteltäväksi rakenteelliseksi uudistukseksi. Ehkä elvytyksessäkään ei olisi niin paljoa pelättävää, jos rakenteellisiin uudistuksiin voitaisiin liittää konkreettiset nimet, vuodet ja odotetut vaikutukset.
*) Ja heti kärkeen on hyvä huomauttaa, että niitä rakeentellisiakin uudistuksia todella tarvitaan. Vaikuttaa vain siltä, että sen tuomiopäivän pasuunan puhaltajista ei ole puutetta.
**) Mutta jos oikein haluaa uskoa hyväntahtoiseen elvytykseen kehysten sisällä, voin antaa yhden caveatin. ETLA:n tutkimusjohtaja Markku Kotilainen kertoo Ylen ekonomistihaastattelussa yhden sivupolun: “Julkisten investointien ajoituksen aikaistaminen ei vaaranna julkisen talouden tasapainottumista useamman vuoden tähtäyksellä. Aikaistuksia voitaisiin toteuttaa jo kuluvana vuonna lisäbudjettien turvin”. Tässä vain tulee aika vastaan, sillä pienenevät kehykset, eli pienempi käytettävissä oleva rahamäärä, on päätetty ihan tämän hallituksen loppukauteen asti.