Kaupungeista ja maaseudusta Aamulehdessä

adminkesäkuu 25, 2013Uncategorized

Vastasin Aamulehden mielipidepalstalla Arto Pirttilahden kirjoitukseen kaupunkien ja maaseudun vuorovaikutuksesta. Pirttilahti tosin kirjoituksessaan (21.6.) latasi vihreiden niskaan taas reilusti muitakin syntejä, jotka parhaan kykyni mukaan joko sivuutin tai kohteliaasti korjasin. Otan muutamia huippukohtia Pirttilahden mielipiteestä:

Tämä on vihreiden mantra – kaupunki hyvä, maaseutu paha.

Umm… no ei ole, mutta kiitos Arto kun laitat sloganeita toisten suuhun.

Vihreät haluavat eduskunnassa lopettaa turvetuotannon, turkistarhauksen ja turmella suomalaisen työn ja kilpailukyvyn maailman pelastamishengessä.

Kaksi ensimmäistä on toki totta, mutta ei suomalainen työ siitä turmellu.

Pelkkä ekotehokkuudenja pienemmän hiilijalanjäljen tavoittelu ei tee valinnoista kestäviä. Todella tehokkaat toimenpiteet löytyvät muualta kuin asuinpaikan valinnasta tai työmatkailusta. Voisimme rajoittaa vihreiden rakastaman kivihiilen polttoa ja suosia kotimaista energiaa.

Kuten siis ilmeisesti Pirttilahden vihjailemaa turvetta.

Näiltä pohjilta sitten vastailin:

Kestävää kaupunkia kannattaa rakentaa

Arto Pirttilahti (AL 21.6.) vastasi Juhana Suoniemen (11.6.) mielipidekirjoitukseen kaupunki- ja maaseutuasumisen eroista käyttämällä kyseenalaisia leimakirveitä liittyen niin kaavoitus- kuin ympäristöpolitiikkaankin. Ikävä kyllä kansanedustaja Pirttilahden harrastama puoluepoliittinen mutapaini ei ole omiaan edistämään yhteiskunnallista vuoropuhelua.

Asiallisempaa olisikin pitäytyä faktapohjaisessa analyysissä. Esimerkiksi Pirttilahden puolinaisesti viittaamassa tutkimuksessa kansalaisten asumistoiveista mainittiin väljyyden ohella sekin, että lähipalvelut arvostetaan korkealle. Tätä tulkintaa tukee myös asuntojen parempi hintakehitys kaupungeissa.

Keskimääräinen kansalainen ymmärtääkin, että paradoksaalisiin unelmiin ei ole mahdollista muuttaa: ei ole olemassa sellaista harvaan asuttua aluetta, jossa voitaisiin ylläpitää lähipalvelut kohtuullisella verotuksella. Itse asiassa tällaisen elämäntavan ylläpitäminen tarkoittaisi jatkuvia tulonsiirtoja monilta harvoille, eikä suomalaiseen kulttuuriin kuulu omien kulujen maksattaminen muilla. Elinvoimaiset, aidot kaupungit ovatkin kaikkien kansaosien ja myös maaseudun paras turva: eheästi kasvavien kaupunkiseutujen tuottaman taloudellisella toimeliaisuudella voidaan turvata palvelut syrjemmällekin.

Kaupungeilla on maaseudun ylläpitämisessä suorempikin rooli. Käytännössä ainoat lähituottajien suoramyyntiä harjoittavat kaupat sijaitsevat esimerkiksi Tampereella niillä alueilla, joissa asutusta on eniten: erilaisille kaupoille kun riittää tällöin asiakkaita. Hajautuneeseen yhdyskuntarakenteeseen nojaavissa automarketeissa ei vastaavaan ole mahdollisuuksia tai halua.

Faktoihin perustuva analyysi olisi Pirttilahdelle paikallaan myös laajemmin. Erityisesti hänen käsityksensä tehokkaasta ympäristöpolitiikasta vaikutaa erikoiselta: ainakin vihjailu turpeen käytöstä energialähteenä ei ole lähellekään tällaista. Turve aiheuttaa paitsi kivihiileen verrattavia ilmastopäästöjä, myös monia paikallisia ympäristöhaittoja, erityisesti vesistöissä. Maaseudun asutusta kannattavan Pirttilahden kuvittelisi välittävän myös ihmisten elinympäristön suojelemisesta niillä alueilla, joiden asiamieheksi hän itseään profiloi.