Kirjoitimme useamman tamperelaisen vihreän yhdistyksen voimin aloitteen siitä, että alkoholin ulosmyyntiä pitäisi helpottaa. Pienpanimoille tulisi antaa mahdollisuus myydä tuotteitaan ulos tilaviinien tapaan, ja ravintoloilla tulisi olla mahdollisuus myydä asiakkaiden mukaan viiniä, olutta ja muita mietoja juomia Alkojen aukioloaikoina.
On ilmeistä, että aloitteessa yhdistyvät maltillinen kuin pidemmällekin viety vaatimus. Se, että pienpanimojen ulosmyynti on hankalaa, on vain vääryys josta niin Vihreät kuin esimerkiksi pieni Rekolan panimokin ovat pitäneet ääntä. Jos viinitilat voivat myydä tuotteitaan ulos, on kummallista miksi pienpanimoita sorretaan.
Toinen vaatimus, ravintoloiden toteuttama viinin ja oluen ulosmyynti, voi kuulostaa radikaalilta, mutta todellisuudessa näin ei ole. Syy löytyy alkoholin kulutustilastoista: nykyään kaikesta Suomessa kulutetusta alkoholista ravintoloissa myydään kymmenisen prosenttia, Alkoissa 33 prosenttia, kaupoissa hieman Alkoa enemmän ja loput lähinnä matkustajamyynnissä. Usein kuulemani anekdootin mukaan Tallinnan satamassa myydään suunnilleen saman verran alkoholia kuin koko Suomen ravintoloissa yhteensä. Suomalaisten alkoholinkulutuksen määrää itsessään säännelläänkin Alkon myyntiverkoston kautta yllättävän vähän.
Olutta ja viiniä kulmilta, ei hypermarketista
Alkon myyntiverkostolla on kyllä vaikutuksensa: monopolin avulla säännelläänkin itse asiassa sitä, minne ihmiset suuntautuvat ostoksille. Tieto siitä, että samasta kaupasta saa viiniä tai olutta, ohjaa asiakasvirtoja, ja tämän erityisesti K- sekä S-ketjut osaavat hyödyntää. Esimerkiksi Tampereen kaikista seitsemästä Alkosta ainoastaan Tammelassa liike sijaitsee erillään suuresta tavaratalosta tai hypermarketista. Ulosmyynnin vapauttaminen mahdollistaisikin sen, että viiniä ja vahvempia oluita voisi saada myös sieltä, missä ihmiset asuvat, erillisten kauppakeskusten sijaan.
Muuttuisivatko ravintolat ulosmyynnin kautta sitten viini- ja olutkaupoiksi? Osa ravintoloista varmasti myisi enemmän alkoholia ulos kuin toiset, mutta pelkän oluen tai viinin ulosmyynnin varaan toimintaa tuskin kannattaisi perustaa. Isommissakin ravintolaketjuissa volyymit jäisivät kuitenkin pieniksi Alkoon tai kauppoihin verrattuna: bulkkituotteet kannattaisi edelleen myydä niistä paikoista, joiden neuvotteluvoima takaisi halvemmat hinnat.
Määrää merkittävämmäksi tekijäksi nousisikin laatu. Vaikka Alko kuinka yrittäisi, on paikallisten tuotteiden hankkiminen tai tinkimättömien harrastajien toiveiden täyttäminen hankalaa: myymälän seinillä tulevat rajat vastaan eikä rajatun asiakaskunnan arvostamien tuotteita voi ikuisesti varastoidakaan. Esimerkiksi real cidereita ei ole järkeä myydä kaiken kansan Alkosta, mutta asiaan perehtyneestä ravintolasta tämä voisikin kannattaa. Samoin on laita vaikkapa paikallisten oluiden suhteen: erilaisten asiakasryhmien vaatimuksiin on mahdollista vastata oikeastaan vain erilaisilla myyntipaikoilla.
Esimerkiksi dublinilaisen pienpanimon Porterhousen on helpompi myydä oluitaan ympäri maailman kuin vaikkapa tamperelaisen Plevnan. Plevan Stout kestäisi kuitenkin vertailun koska tahansa. |
Missään alkoholiin liittyvässä uudistuksessa ei kannata unohtaa haittoja. Verotuksella säänteleminen nousisikin lainsäädännössä suurempaan rooliin, jonka merkitystä varmaan pystytään arvioimaan terveystaloustieteen avulla. Samalla kannatta muistaa, että Alko on ollut maailman toiseksi suurin* viininostaja, joka on mahdollistanut halvat hinnat laatuviineissä. Jos Alkon viinimyynti merkittävästi laskisi, myös neuvotteluvoima heikkenisi – hinta, minkä olisin valinnanvapauden ja korttelikuppiloiden voimistamiseksi valmis maksamaan.
*) Ruotsin Systembolagetin jälkeen.