En ajatellut käydä kaikkia asioita läpi kehysriihestä, mutta yksi kehityskulku tuli mieleen. Jostain syystä muuten valtioneuvoston kanslian tiedote ei kertonut asioista kovinkaan tyhjentävästi, joten viittailen lähinnä demareiden puoluetoimiston koosteeseen. Kaikkea sitä.

Itseäni on viime vuosina kiusannut, että Suomessa on keskitytty leppoistamaan niiden elämää, joilla menee hyvin: on varottu puuttumasta omistusasumiseen tai kuunneltu mitä menneiden aikojen menestyvät yritykset haluaisivat tehdä. Kehitystä ei käännetä päivässä, mutta tämänpäiväisen kehysriihen päätökset muuttivat suuntaa.

Ensinnäkin yritysten yhteisöverotusta kevennettiin miljardilla. Tämä kohdentuu muuten paitsi yrityksille, myös työntekijöille – riippumatta siitä, mikä on yrityksen toimiala, tulevaisuudensuunta tai omistuspohja. Valtiollekin on parempi, että markkinat nostavat esiin yrityksistä hyvät yritysveronmaksajat verokonsulttien hyödyntäjien sijaan. Itse asiassa tällaisia toiminnan laadusta, ei voitoista, riippuvia kannustimia vietiin pois:

  • T&K-verovähennykset poistetaan (miksi periä korkeampia veroja firmoilta jotka menestyvät kuin firmoilta jotka täyttävät hallituksen mieleisiä lomakkeita)
  • Listaamattomien yritysten verotusta korotettiin (jos kerran pienet yritykset ovat niin mahtavia, miksi kukaan pyörittäisi Applen, IBM:n tai Koneen kaltaisia korporaatioita?)
  • Yritystukia karsitaan (tulonsiirto hyviltä firmoilta kampaviineripalavereissa viihtyville tämäkin)

Protestanttisen etiikan määrittelijä Max Weber olisi tyytyväinen: yrityksen oma panos määrittää taas hieman enemmän sitä, kuka menestyy ja kuka ei. Joukot ratkaisevat, ei se miten hyvin tullaan toimeen poliittisten päättäjien kanssa.

Samalla ihan hyvin pärjäävää keskiluokkaa (sanon suoraan, itseäni) koskettaa varmaan eniten asuntolainan korkovähennyksen kiristäminen viidellä prosentilla – viimeistään siinä vaiheessa kun korot taas nousevat. Mutta hyvä niin, kyllä ihmisten on syytä maksaa omat asuntonsa. Ja sitä paitsi, remonttien maksusta keskiluokkaa saa taas alennusta hieman entistä enemmän kun kotitalousvähennystä korotetaan.

Jos keskiluokka jääkin vähän tulkinnasta riippuen omilleen, Weberin kuvaaman protestantismin toinen puoli osuukin oikeastaan pienituloisen. Asumistuki ja työtulovähenynkset kyllä nousevat, mutta samalla nousee makeisten, alkoholin ja tupakan verotuskin – kaikki Maxinkin tuomitsemia paheita, jotka osuvat erityisesti köyhempiin väestöryhmiin. Ylellisyyksiin laitettu raha kun on pois tulevaisuuden omaisuudesta. Ahkeraa ja työteliästä pienituloista nostetaankin taas hieman enemmän samalla kun tuhlaria rangaistaan.

Ja syytä onkin olla työteliäs, sillä yhteisöveron tuoton lasku (esim. Tampereella ~10 mEUR), samoin kuin valtionosuuksien leikkaus osuukin jo kuntiin, peruspalveluihin ja siten kaikkein köyhimpiin. Tällöin lieneekin paikallan, että terveelliseen ja työteliääseen elämään ohjataan verojen kautta, kun kunnilla ei ainakaan ole sitten varaa vähäosaisiaan hoitaa.

Leave a comment

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *