EK ja rusinat pullasta

Eurokriisi on siitä erikoinen talouspoliittinen tapahtuma, että sen loppumisesta ja hiipumisesta ei mediaa seuraamalla voi saada kovin selvää kuvaa. Vaikka tunteen ja uutisoinnin tasolla vaikuttaa ilmeiseltä, että akuutti pankki- ja rahoitusmarkkinakriisi on ohi (kuten Olli Rehn ajattelee), ei kriisin syyt ja vaikutukset ole kadonneet mihinkään. Tällöin kriisi, eli poikkeustila josta ei tavanomaisin keinoin nousta, jatkuu.

Kansantaloustieteen professori Hannu Laurila tiivistää, mistä tämä johtuu:

• Perimmäiset syyt, eli euroalueen valtioiden väliset kilpailukykyerot, eivät ole poistuneet
• (Euroopan) markkinoiden kokonaiskysyntä on romahtanut

Samaan aikaan suomalaisessa mediassa on nostettu esiin maita, kuten Latvia. jotka ovat viime vuosina olisi pystynyt nostamaan kilpailykyään sisäisen kuripolitiikan avulla. Ongelmallista vain vaikuttaa olevan se, että esimerkiksi Latvia näyttää pärjänneen pitkälti sillä, että väki karkaa maasta, mitä Tuomas Saloniemi kuvaa ihan viihdyttävästi (aika paljon Krugmaniin tukeutuen).

Euroopassa vyönkiristyspolitiikkaa siis on jatkettu, vaikka pankkiirit, IMF ja monet muut kertovat että vyönkirityspolitiikkaa pitäisi miettiä uudelleen. Laurilan sanoin:

Austerity-politiikan sijaan pitäisi elvyttää taloutta ainakin niissä maissa, joissa se on mahdollista. Pitäisi pyrkiä kokonaiskysynnän kasvattamiseen silläkin uhalla, että hetkellisesti syntyy alijäämäisiä budjetteja. Kokonaiskysynnän lisäys nostaisi taloudet kasvuun, hoitaisi räjähdysmäistä työttömyyttä ja tukisi yhteiskunnallista vakautta.

Kuinka hyötyä siitä, kun menee oikein huonosti?

Tähän kehykseen Elinkeinoelämän keskusliitto on tuonut sitten mukaan puheensa kilpailukykyongelmista ja palkanalennuksista. Eurokriisi nähdään vaivana, joka syö investointihaluja ja joka pitäisi ratkaista, mutta ei mitään sellaista, missä EK näkee vastuutaan. Vastuu nähdään vain kilpailukyvystä, jota säätelemällä Suomea pidetään pystyssä oli tilanne Euroopassa mikä tahansa. Kilpailijamaiden kurjistuminen antaa mahdollisuuden siihen, että palkkatasoa voidaan Suomessakin vähän leikata, sillä leikataanhan muuallakin. Tästä ei kuitenkaan ole lopulta kyse:

Laurilan mielestä Suomen teollisuuden vientivaikeudet eivät johdu kilpailukykyongelmista vaan eurokriisin hoidosta. Siinä käytetty austerity-politiikka on romahduttanut Euroopan tuontikysynnän. Jos palkanalennukset näkyisivät suoraan reaalipalkoissa, kansalaisten ostovoima ja työhalut vähenisivät ja taantuma pahenisi entisestään.

Samoin Veronmaksajien keskusliitto muistutti taannoin EK:ta ”Älä ruoki lamaa”-kampanjastaan, joka tähtäsi muutama vuosi sitten kotimaisen kysynnän ylläpitoon. Eurokriisissä on kyse samasta asiasta, tosin sillä erotuksella että Suomen pitäisi kysyntää omalta osaltaan koko Euroopan kysyntää pystyssä. Johdonmukaisuuden nimissä EK:n tulisikin julistautua leikkauspolitiikan vastustajaksi: kokonaiskysyntä lopulta määrittelee sen, kuinka paljon teollisuudelta tuotteita tilataan. Suunnanmuutos kurjistamisesta yhteisvastuuseen olisi paikallaan.