Tampereen pormestariohjelma julkistettiin tänään, ja ajattelin avata sitä blogiin aihealue kerrallaan: aloittaen ratikasta ja kaupunkikehityksestä.

Ensin on pakko puuttua tulevan pormestarin kirjoittamaan ohjelman johdantoon:

Ohjelman tavoitteet saavutetaan parhaiten yhdessä tekemällä. Pormestarina haluan olla yhteisöllinen johtaja ja kutsun mukaan ohjelman toteutukseen kaupungin työntekijät, luottamushenkilöt, kaikki tamperelaiset ja muut toimijat. 

En paljoa perusta johtamisoppaiden viisauksista, mutta näin ilmeistä tekojen ja sanojen ristiriitaa on vaikea ohittaa. Kokoomus olisi halutessaan voinut ohjata ohjelman toteutuksen avoimesti, jolloin kaikkia tamperelaisia olisi kuultu jo ennen tavoitteiden asettamista. Nythän kaikkia valtuustoryhmiä paimennettiin pitämään suunsa kiinni kaikesta. Tuskaista.

Minä vuonna istun ratikassa?

Kaiken kaikkiaanhan aika monet asiat jäivät tapeltaviksi myöhempinä aikoina. Olen aiemmin kirjoitttanut siitä, miten vuosiluvuton linjaus vaikkapa ratikasta on enemmän hallinnointia kuin yhteisten asioiden edistämistä ja kuinka vääntäminen kesken kauden on keskisuurelle puolueelle hankalaa. Tilanne on kuitenkin koitettava kääntää eduksi.

Joka tapauksessa fiksua kaupunkikehitystä ja ratikkaa tuetaan ihan useammaissa kohdissa, joista nostan esiin muutaman:

Investoinneissa pidetään etusijalla hankkeita, jotka mahdollistavat kaupunkirakenteen kestävän kehityksen ja joilla voidaan saavuttaa säästöjä  käyttötaloudessa.

– Ratikan liikennöintikustannukset säästävät 5 milj. eur/v nykytilaan verrattuna (pdf)

    Käyttötalouden ja investointien rahoitus käsitellään budjetoinnissa selkeästi erillään, jotta vältetään niiden vastakkainasettelu. 

    – Tämähän nyt on itsestäänselvyys, mutta ihan hyvä kirjoittaa ylös kun on kuitenkin kunnallispolitiikasta kyse.

      Kävelykeskustaa laajennetaan. Hämeenkatu Tammerkosken ja rautatieaseman välisellä alueella muutetaan joukko- ja kevyen liikenteen kaduksi vuonna 2014.

      – Kun autoista on päästy eroon, alkaa bussienkin meteli tuskastuttaa – hiljainen ratikka taas ei.

      Pysäköintinormeja muokataan vastaamaan eri kaupunginosien yhdyskunta- ja asukasrakennetta. Autopaikattomia taloja suunnitellaan.

      – Haluaisin nähdä miten vaikkapa Kalevanrinteen alue saadaan tehtyä järkevästi ilman ratikan mahdollistamaa joukkoliikennettä. Pysäköintinormi (1 autopaikka / 125 kerrosneliömetriä) kun on jo pohjissa tamperelaisittain kireä.

      Joukkoliikenteestä tehdään kilpailukykyinen vaihtoehto henkilöautoilulle, mikä edellyttää nykyistä merkittävämpiä panostuksia joukkoliikenteeseen. Tavoitteeksi otetaan joukko- ja kevyen liikenteen kulkutapaosuuden nostaminen viidellä prosenttiyksiköllä.

      – Siihen nähden, että ratikan tavoitteellisuus vaikutti hankalalta, kulkumuoto-osuuden nostamisessa ei yllättäen nähtykään ongelmaa. Vaikka ratikan rakentaminen alkaisi huomenna, olisi tavoite vaikea saavuttaa*. Pienemmällä huomiolla kirjoitetut kovat tavoitteet ovat käyttövoima kunnianhimoiselle politiikalle.

          Miten tästä eteenpäin?

          Kisaaminen siirtyykin nyt siihen, että ohjelman tavoitteista pidetään kiinni: kaava, asuinalue, pyörätie ja ratikkasuunnitelma kerrallaan.

          Samaan aikaan nykypäivän poliittiseen hallintokulttuuriin kuuluu se, että päättäjät haluavat päästää itsensä helpolla. On helpompaa puhua yhteisöllisyydestä, kuin toteuttaa asioita yhteisöllisesti. On samalla myös helpompaa lietsoa itsensä ”tahtotilaan” kabinetissa kuin julkisesti, sillä kabinettien tahtotilasta kukaan ei tule kyselemään. Kovinakaan aikoina ei fiksuja juttuja kuitenkaan voi torpata vain ”vastuullisuuden” avulla – hyvä investointi maksaa itsensä takaisin vaikka ruton ja koleran oloissa. Samasta syystä tavoitteiden avoimuus, ja kansalaisten valvonta, on entistä tarkeämpää.

          *) Ratikan suunnitteluraportti kun ennakoi ratikan muuttavan liikennemuoto-osuutta 0,6-2,8 % ja tämän myötä tiivistyvä maankäyttö vielä kaksi prosenttia kaikkea muuta. Raiteita ei kuitenkaan rakenneta hetkessä, eikä varsinkaan maankäyttö tiivisty yön yli.

          2 thoughts to “Pormestariohjelma: miten edistyy ratikka, miten rakentuu kaupunki?

          • Mikko Laaksonen

            Liikennemuoto-osuudesta sen verran, että tyypillisesti käytettävät liikennemallit aliarvioivat raitiotien tyyppisten investointien vaikutusta joukkoliikenteen kulkumuoto-osuuteen. Infrainvestointi ei kuitenkaan yksinään vaikuta, vaan sen tukena pitää olla myös muita toimenpiteitä sisältävä liikennepolitiikka.
            Ratikka pitää nähdä joukkoliikenteen runkona, jolla joukkoliikenteen kapasiteetti saadaan riittäväksi vastaanottamaan muun liikennepolitiikan ja järkevän kaavoituksen joukkoliikenteeseen houkuttelemat uudet matkustajat. Siksi Tampereella pitää varautua myös hyvinkiin suuriin matkamääriin.

            Vastaa
            • Jaakko Stenhäll

              Voi olla näin, mutta musta on ihan asiallista, jos ratikkahankkeen argumentoinnisa käytetään ainakin toistaiseksi vain tuota tilattua yleissuunnitelmaa. Näin ihan siksi, että kaikki edes yrittäisivät puhua samoilla luvuilla.

              Vastaa

          Leave a comment to Mikko Laaksonen Peruuta vastaus

          Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *