Hesarin lukijat ovat varmaan huomanneet viimeaikaisen keskustelun Espoon tonteista, ja siitä kuinka ison tontin omistavat saavat ison uuden laskun. Käytännössä kyse ei ole laskusta, vaan siitä että käytännössä tuplatonttien omistajien todettaisiin omistavan kaksi tonttia, joista toisella asutaan ja toisella ei.
Nykyiselläänhän tyhjän tontin omistaja joutuu pääkaupunkiseudulla maksamaan korotettua kiinteistöveroa, jos ei satu asumaan naapurissa. Ei liene yllätys, että saavutetuista eduista luopuminen kirpaisee heitä, jotka suureen alihinnoiteltuun tonttiin ovat tottuneet. Kirpaisi minunkin taloyhtiötäni, kun sodan jälkeen veteraaneille alihintaan vuokratun tontin sopimusta tarkistettiin, mutta hyvä niin.
Mitä tämä tamperelaista liikuttaa?
No lähinnä siten, että meille pitäisi tulla samanlainen käytäntö. Liikkeelle voisi lähteä siitä, että rakentamattomalle tontille pitäisi laittaa ylimääräinen 0,5 – 1 prosentin kiinteistövero, samaan tapaan kuin pääkaupunkiseudulla. Halu makuuttaa tontteja tyhjänä vähentyisi, ja samalla mahdollisesta arvonnoususta saataisiin enemmän yhteiseen kassaan.
Taloudelliselta kannaltahan vero olisi tehokas, mutta tuotoiltaan mitätön: Tampereella varmaan korkeintaan muutaman sadan tuhannen euron luokkaa. Silti sitä kannattaisi ajaa, sillä tehokas verotus on vain parempaa kuin epätehokas: rahat kannattaa ottaa sieltä, missä harmilliset vaikutukset ovat mahdollisimman pieniä, kuten maan arvonnoususta.
Sen takia olen ihmetellytkin, että miksi kiinteistöveroa niin paljon vastustetaan, esimerkiksi demaripiireissä. Akateeminen talousblogi tarjoaa yhden selityksen:
Konservatiivien ajatellaan pelkäävän, että jos julkiselle sektorille annetaan tällainen tehokas veroinstrumentti käyttöön, seurauksena on julkisen sektorin laajentuminen. Jos kannattaa pienempää julkista sektoria, kannattaa myös vastustaa verojärjestelmää tehostavia uudistuksia.
…
kenties kiinteistöveroon liittyvää vastustusta voi selittää samalla teorialla. Maan arvonnousun verottaminen ei juuri haittaisi talouskasvua. Mutta jos on sitä mieltä, että kohta 50 % hipova Suomen julkisen sektorin bkt-osuus alkaa olla kerta kaikkiaan liikaa, kokee ehkä tarvetta vastustaa kiinteistöverojen korottamistakin.
Tässä on varmaan osa totuudesta, mutta ei missään nimessä koko totuus. Kyllähän esimerkiksi demarien äänestäjät hyväksyivät ihan hyvin vaikkapa rikkaita koskevan solidaarisuusveron, mutta mediaaniäänestäjää koskeva kiinteistövero ei sitten käykään. On paljon todennäköisempää, että keskimääräisen (iäkkään) demariäänestäjän kiinteistövarallisuus on ihan kohtuullinen, mutta tulot pienet jolloin solidaarisuusvero ei hetkauta kiinteistöveron tapaan.
Mikä siis neuvoksi?
Vaikka Akateemisen talousblogin poliittinen analyysi onkin vaillinainen, on toimenpide-ehdotus ihan hyvä:
Kaikkien kannalta paras lopputulos saavutettaisiin kuitenkin, jos pystymme sopimaan erikseen julkisen sektorin koosta ja parhaasta tavasta rahoittaa se
Tampereella tämä tarkoittaisi käytännössä sitä, että ensin katsottaisiin rahoitusvajetta, sitten käytössä olevia rahoitusmuotoja, ja näistä yritettäissiin ensin käyttää tehokkaita, ja vasta sitten muita. Siksi kiinteistöveroa kannattaisi nostaa oikeastaan riippumatta siitä, mitä veroille ja maksuille muuten tehdään.