Kauppalehdelle ilkkumista mielenkiintoisempaa on kuitenkin tarinan opetus:
SUPPOSE that an investor you admire and trust comes to you with an investment idea. “This is a good one,” he says enthusiastically. “I’m in it, and I think you should be, too.”Would your reply possibly be this? “Well, it all depends on what my tax rate will be on the gain you’re saying we’re going to make. If the taxes are too high, I would rather leave the money in my savings account, earning a quarter of 1 percent.” Only in Grover Norquist’s* imagination does such a response exist.
Tästä saadaan sitten hyvä yhteys suomalaisen bisnesenkeleiden verovähennyksiin, joita viime aikoina on yritetty saada esittelyyn. Käytännössä kyse olisi siitä, että bisnesenkelit voisivat vähentää sijoitustensa tappiot verotuksessa, ja näin laittaa rahat kiertoon uusiin yrityksiin. Tämän sanotaan pienentävän riskiä, ja vapauttavan pääomia kasvuyrityksiin
Näin varmaan voi käydäkin, kuten aina kun tappiot sosialisoidaan ja voitot jätetään yksityisille. Eri asia taas on se, kuinka fiksua tuo on ylipäätään, ja kuinka mahdollista tuo on toteuttaa jotenkin järkevästi. Ennuste on ainakin huono.**
Miettisin kuitenkin, olisiko Suomi kovinkaan paljon huonompi paikka, jos ei keksittäisikään uutta verovähennystä vaan mietittäisiin Monty Wideniuksen tapaan ihan yritysten (eikä verotuksen) pohjalta, milloin rahaa kannattaa sijoittaa. Itse luottaisinkin ennemmin Buffettiin:
In the meantime, maybe you’ll run into someone with a terrific investment idea, who won’t go forward with it because of the tax he would owe when it succeeds. Send him my way. Let me unburden him.
*) Amerikkalainen verolobbari.
**) Joka tapauksessa VM:n ehdotus ei näytä edes kelpaavan sen paremmin bisnesenkeleille kuin Kokoomuksellekaan:
Muun muassa Suomen pääomasijoitusyhdistys on lausunnossaan arvostellut sitä, että vähennykseen oikeuttavan sijoituksen olisi vastattava vähintään 20 prosenttia yhtiön osakepääomasta. Ongelmaksi koetaan myös yhtiöltä vaadittava liiketoimintasuunnitelma ja se, että vähennys luettaisiin verotuksessa sijoittajan tuloksi, kun osakkeista luovutaan tai jopa silloin kun yhtiö lopettaa toimintansa.
On tietenkin totta, että nuo ehdot hölmöjä. Ei yrityksen liiketoimintasuunnitelma kuulu verottajalle, ja sijoittajaa pitäisi omistusosuuden sijaa kiinnostaa tuotto.
Toisaalta, jos tappiot voisi vähentää vaikka kokonaan (kuten on myös esitetty), niin käytännössä sijoituksia voisi tehdä silmät ummessa. On helppo nähdä, kuinka heppoisiin yrityksiin pääomia alkaisi ohjautua, kun riski olisi poistettu.