Olen lukenut viime päivinä Nate Silverin erinomaista kirjaa ”Signal and Noise: Why So Many Predictions Fail – but Some Don’t”. Muun muassa Yhdysvaltojen presidentinvaalituloksen tarkasti ennustaneen kaverin jutut ovat kautta linjan fiksuja, mutta erityisesti yksi teema pisti silmään: talouden ennustaminen on vaikeaa, eikä siinä onnistuta kauhean hyvin.

Kirjassa oli vaikuttava taulukko, joka osoitti talousennusteiden yleisen linjan menevän useimpina vuosina metsään. Tämän Silver (yhdessä haastattelemiensa ekonomistien kanssa) arvelee johtuvan etenkin kahdesta syystä: talous järjestelmän toisaalta muuttuu jatkuvasti (mikä tekee vanhoista ennustemalleista osin kelvottomia) ja toisaalta korrelaatioiden sekä kausaliteettien havainnointi aivan mielettömästä määrästä mittareita on vaikeaa.

Merkkejä yritetään lukea kohinasta todellisten signaalien sijaan.

Suomen kristallipallot

Jyväskylän yliopisto antaa vuosittain kristallipallon Suomen parhaalle talousennustajalle, joten kai ainakin meillä monet, elleivät peräti kaikki ennustelaitokset* hoida tehtäväänsä hyvin?

Päätin kokeilla asiaa itse hyödyntämällä Silverin metodia. Koska Talouselämä (kiitos heille!) kokoaa kaikki suomessa julkistetut suhdanne-ennusteet yhdelle sivulle, päätin hyödyntää niitä. Kysymyksekseni muodostui seuraava: ”Kuinka hyvin suhdannelaitokset tietävät kuluvan vuoden BKT:n muutoksen ko. vuoden syyskuussa?”

Hakemalla ennusteet aina samalta kuukaudelta on edes jotenkin mahdollista vähentää julkistusajankohtiin liittyvää pelaamista eri vuosina. Varjopuolena on tietenkin se, että kaikkien laitosten lukuja ei julkisteta täsmälleen samaan aikaan eri vuosina. Riittävällä tarkkuudella näin kuitenkin tehdään, ja tulokset olivat hyvin samanlaisia kuin Yhdysvalloissa.

BKT:n vuosimuutokset 2006-2011. Pystyviivat kuvaavat väliä, jolta eri ennustelaitosten tulokset löytyvät. Data löytyy Dropboxista. Klikkaa kuvaa suuremmaksi.

Vuonna 2006 BKT:n kasvu vielä osui ennusteiden sisään, mutta siitä seuraavina kolmena vuotena tämä ei enää onnistunutkaan. Vuosina 2007 ja 2008  näyttää jopa hieman siltä, että ennustelaitokset osuivat lähemmäksi toistensa ennusteita kuin yhdenkään laitoksen ennuste on osunut todellista BKT:n vuosimuutosta.

Vaikuttaakin siltä, että ennustelaitoksille on tärkeää olla riittävän lähellä toisiaan. Tähän ohjaavat varmaan niin työkalut kuin kollegoiden välinen keskustelukin talouden tilasta. Ihminen on kuitenkin luonteeltaan sopuli. Onneksi joskus tämä konsensuskin sitten osuu kohdilleen (kuten vuonna 2010).

Miten ennusteisiin kannattaisi sitten suhtautua?

Itse keskittyisin tarkastelemaan lähinnä muutoksen suuntaa, enkä kovinkaan paljon määrää: sehän on kuitenkin osunut yleensä oikeaan, ainoana poikkeuksena vuosi 2007. Viestinnän ja politiikan takia kannattaisi kuitenkin pohtia paria juttua:

1) Miksi yksittäisen ennustelaitoksen kannattaa ylipäätään antaa BKT-ennusteensa yhden desimaalin tarkkuudella? Näin jälkikäteen ajatellen sehän vaikuttaa usein aika hölmöltä ratkaisulta uskottavan sijaan.

2) Hallitusneuvotteluissa 2011 vannotettiin että hallitus päättää toimistaan VM:n ennusteiden pohjilta. En keksi itse parempaakaan dataa talouspolitiikan pohjaksi, mutta kovin suurta hienosäätöä politiikkaan en ennusteiden pohjalta ehkä tekisi. ”Oi voi, nyt näyttää siltä että VM:n ennuste putoaa keväästä”, kun ei välttämättä tuo kauheasti lisäinformaatiota kevääseen verrattuna. Osin tämänkin takia suhtaudun kovin tarkkaan finanssipolitiikkaan vähän nihkeästi: kansantalous ei vain kerta kaikkiaan ole iso kone, joka kääntyy juuri tietyn verran tiettyyn suuntaan, kun vivusta vedetään.

*) Ennustelaitoksia ovat mm. pankit, tutkimuslaitokset, valtiovarainministeriö ja Suomen pankki.

5 thoughts to “Sumua kristallipallossa – kannattaako talousennusteisiin luottaa?

  • Olli Kärkkäinen

    Kannattaa huomioida, että median antama kuva talousennusteista on hyvin suppea. Media keskittyy juurikin noihin desimaalin tarkkuudella annettaviin BKT:n kasvulukuihin ja muu osuus talousennusteista jää paljolti käsittelemättä. Pienemmällä tarkkuudella tai suuremmalla epävarmuudella julkistettavia ennusteita on vaikeampi tiivistää yhden lauseen otsikoksi.

    Kun tutustuu varsinaisiin ennusteisiin (muutama esimerkki alla), niin huomaa että todellinen finanssipolitiikka pohjautuu paljon laajempaan tarkasteluun kuin yksittäisiin kasvuarvioihin.

    VM: https://www.vm.fi/vm/fi/04_julkaisut_ja_asiakirjat/01_julkaisut/02_taloudelliset_katsaukset/20120917Taloud/TK_syys2012_suomi_NETTI.pdf

    PT: http://www.labour.fi/talousenn/ennpdf/EnnustePaiv04092012.pdf

    Nordea: http://research.nordeamarkets.com/en/files/2012/09/EconomicOutlook_09-2012_FI.pdf

    Vastaa
    • Jaakko Stenhäll

      Olli: tuo on ihan hyvä ja oikea pointti. Mutta silti en voi olla ihmettelemättä tuota desimaalikisaa, jonka pohjalta myös JY palkintonsa antaa (tosin yhdistelemällä useampaa mittaria). Eikö olisi helpompi antaa joku väli vain, mille tuo asettuu? Ainakin se olisi uskottavampaa.

      Olen kuitenkin vähän eri mieltä siitä, että perustuuko finanssipolitiikka kuinka laajaan aineistoon. Virkamiesten osalta nuo perustelut varmaan luetaankin laajalti, mutta hallitusneuvotteluissa 2011 oli mehevä riita nimenomaan yksittäisistä kasvuprosenteista. Käytännössä tämä ilmeni siinä, että uskotaanko nyt nimenomaan VM:n vai PT:n (kait?) kasvuprosenttia, jonka pohjalta sitten laskettiin koko joukko muita oletuksia.

      Vastaa
    • secondbestworld

      Ennusteissa tosiaan julkistetaan usein vain piste-estimaatti ja olen samaa mieltä siitä että voisi olla hyödyllistä kertoa tulos myös vaihteluvälin avulla. Epävarmoissa tilanteissa ennusteet voivat vaihdella hyvin paljon ja tämän takia mm. Nordean ennusteessa on esitetty useampi skenaatio.

      Vaihteluvälien käyttö tekee finanssipolitiikasta hieman hankalampaa. Viime hallitusneuvotteluissa tosiaan väännettiin prosenteista, joskin suurin erimielisyys taisi koskea kestävyysvajelaskelmia. Kun kestävyysvajelaskelmien vaihteluväli (laskijoiden välillä) oli 0.5 – 8 prosenttia BKT:sta, niin ei ole ihme että luvuilla oli merkitystä politiikkasuositusten kannalta. Tähän liittyy vaihteluvälien ongelmallisuus politiikassa; mitä lukua pitäisi käyttää? Pitäisikö politiikan lähtökohdaksi ottaa keskiarvo, worst-case skenaario vai best-case skenaario? Kun esimerkiksi kestävyysvajelaskelmissa ennustetaan tilannetta 50 vuoden päästä, niin vaihteluväli on väistämättä todella suuri ja politiikkasuositukset vaihtelevat ”ei tarvitse tehdä mitään” ja ”eläkeikä pitää nostaa 75-vuoteen” -välillä. Tehdäänkö politiikkaa lukuihin perustuen, vai valitaanko luvut politiikkaan perustuen?

      Vastaa
    • Jaakko Stenhäll

      No varmaan tehdään kumpaakin, mutta käsittääkseni viimeksi SDP halusi valita luvut vain joka tapauksessa muualta kuin VM:stä (Heinäluoman valtionvarainministeriaikoina VM:n ennuste oli ollut turhan alakanttiin, ja tämä oli jäänyt kaivelemaan).

      Mutta suosittelisin joka tapauksessa tuota Silverin kirjaa! Aina kun itse olen noita ennustejulkaisuja lukenut (tai vielä pahempaa, Nordean ja kumppaneiden markkinaraportteja) niin aika paljon kohinaa niissä varmaan on mukana aitojen signaalien ohella.

      Vastaa
  • Jaakko Stenhäll

    Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    Vastaa

Leave a comment to Jaakko Stenhäll Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *