Helppo ja tehokas ilmastoteko: äänestä parempaa kaupunkia

Heikki Sairanen toimi blogissaan mainiona unilukkarina ilmastonmuutoksesta:

Unto Hämälaisen Perässähiihtäjä -vaaliblogissa on esitetty keskustelijoiden toimesta, että Vihreiden hieman matalien gallup-lukujen syynä on se, että vihdoin ilmastonmuutoksesta ja ympäristön huomimisesta on tullut kaikkien puolueiden omaisuutta.

Teoria on pelkästään väärä. Ilmastonmuutoksen torjunnasta ei suinkaan tullut kaikkien omaisuutta, vaan keskustelu on loppunut kuin seinään.

Kuvaava esimerkki tästä on vähän aikaa sitten julkaistu erinomainen pamfletti ”Seuraavat 400 000 helsinkiläistä”, joka käsittelee kaupunkirakennetta ennen kaikkea elämänlaadun ja talouden näkökulmista. Ilmastokin aina välillä mainitaan, mutta sitä ei juuri nosteta esiin. Näkökulma olisi kuitenkin tarpeen: meillä ei ole varaa päästää kaupunkeja hajautumaan ilmastonkaan puolesta.

Tiiviimmän kaupungin rakentaminen on tuottavaa, palvelujen järjestämisen kannalta tehokasta ja luopa se samalla vaurauttakin. Tiivimmän kaupungin rakentaminen vähentää myös päästöjä. Pääasiassa tämä johtuu siitä, että liikenteeseen kuluu tiiviissä kaupungissa vähemmän energiaa kuin hajanaisesti rakennetussa kaupungissa:

Polttoaineen kulutus henkeä kohti eri kaupungeissa. Lähde: Appu Haapion esitys Eco2-hankkeen sivuilla.

Tampereella eurooppalaisen kaupungin tiheyttä löytyy lähinnä Tammelasta ja Amurista. Muuten liikumme jossain Washingtonin tai pääkaupunkiseudun tasolla (myös silloin, kun Teisko jätetään tarkastelusta pois).

Kaupungin kannnattaa miettiä ilmastoa

Kaupungin rakentaminen tiiviiksi siis kannattaa. Niin kauan, kuin globaali päästökauppa ei hinnoittele hiilidioksidipäästöjä mukaan tuotteisiin ja palveluihin, tarvitsemme ihan suomalaistenkin kaupunkien fiksuja päätöksiä päästöjen vähentämiseksi. Maankäyttö on fiksujen päätösten kannalta avainasemassa, mutta edes se ei yksin riitä.

Tätä taustaa onkin erityisen vaikea ymmärtää esimerkiksi demareiden kriitikkiä Eco2-hanketta kohtaan:

”’Pullantuoksuisen’ hankkeen voimavarat pitäisi laittaa joukkoliikenteen lipunhintojen tukemiseen”. 

Jos tehokkain tapa vähentää kaupungin päästöjä olisi vain tukea joukkoliikenteen lipunhintoja, olisi se mulle ihan ok. Tosiasia kuitenkin on, että tavoitellut 20 prosentin päästövähennykset eivät voi syntyä vain lisäämällä julkista tukea joukkoliikenteeseen Eco2-hankkeen budjetin verran. Ei oikein millään. Bussilipun hinta kun ei yksin estä kaupungin hajaantumista.

Siksi joukkoliikenteen tukemisen lisäksi on fiksua puuttua myös liikenteen tarpeeseen, palveluiden järjestämiseen ja infran rakentamiseen. Eikä päästöjen vähentäminen ole edes pelkkä kustannus. Jos Uusikaupunki pystyy päästövähennysohjelmansa kyljessä luomaan yli 200 työpaikkaa, ovat vaikutukset Tampereella kertaluokkaa suurempia.

Sunnuntaina ratkeaa, mikä linja voittaa.