Minulta on kysytty viime aikoina sen verran paljon pyöräilystä, että pääpointtini on syytä kirjoittaa ylös, jotta voin ne linkata myös vaalisivuilleni. Pyöräilen kesäisin Hervantaan töihin ja keväästä syksyyn ympäri keskustaa, en ole koskaan identifioinut itseäni erityisesti pyöräilijänä.En (ainakaan vielä) omista Pelagoa tai muutakaan hifistelypyörää. Pyöräily kuuluu kuitenkin niin olennaisesti kaupunkilaiseen arkeen, että sen edellytyksistä on syytä pitää huolta.
Miksi pyöräily on ei-pyöräilijöillekin hyvä juttu?
Erinomaisessa ”Seuraavat 400 000 helsinkiläistä”-pamfletissa Otso Kivekäs toteaa osuvasti, että sujuvan autoilun suurin este ovat toiset autoilijat, ja jos yksittäinen autoilija haluaa helpottaa omaa tilannettaan, kannattaa naapurille ostaa polkupyörä. Pyöräilyn lisääminen toki helpottaa elämää muutenkin: onhan se paitsi halpaa myös terveellistä.
Jos Tampereella pystyttäisiin nostamaan kävelyn ja pyöräilyn kulkutapaosuutta kaupungin vision mukaiseen yli 50 prosenttiin, vähentäisi se eniten lyhyitä henkilöautolla tehtäviä matkoja:
Suurin muutospotentiaali olisi lyhyillä automatkoilla. Lähde: Tampereen kaupungin kevyen liikenteen kehittämisohjelma |
Mikäli pyöräilyn vähentäminen lisäisi keskustaan suuntautuvia automatkoja vaikka maltillisen 20 %, vapautuisi keskustaan heti tuhannen henkilöauton verran tilaa päivässä*. Jäljellejäävä autoilu tapahtuisi aivan ilmeisesti entistä paremmista syistä. Pitkän matkan takaa tulevat autoilijathan ohjautuvat joka tapauksessa maan alle Hämpin parkkiin. Vähäisemmät lyhyen matkan automatkat vähentäisivät tarvetta myös lyhyen aikavälin maanpäällisille parkkipaikoille, joka vapauttaisi keskustasta tilaa järkevämpään käyttöön.
Omat, vaikkakin vähäisemmät vaikutukset, pyöräilyn lisääntymisellä olisikin maankäyttöön ihan ylipäätään. Jos kysyntä myös pysyville autopaikoille keskustassa vähenisi, olisi nykyisen parkkipaikkanormin mitoitusta mahdollista löysentää. Tämä puolestaan mahdollistaisi taas tiivimmän keskustan rakentamisen ja paremmat palvelut.
Miten tämä tehdään 1: Suorat reitit mahdollistavat nopean liikkumisen
Jotta pyöräilyllä voidaan korvata nimenomaan lyhyitä matkoja, on sen oltava ainakin keskikaupungin alueella nopeampaa ja helpompaa kuin autoilun. Tästä on hyviä esimerkkejä esimerkiksi Suomen parhaaksi mainostetussa pyöräilykaupungissa Oulussa.
Tampereella tätä tukee esimerkiksi kaupungin pyöräverkkosuunnitelma, jota tulee mielestäni ajaa ennakkoluulottomasti eteenpäin. Reiteistä tulee paitsi eriytetympiä, turvallisempia ja nopeampia, myös monet keskustan ärsyttävät hankalat paikat saadaan korjattua samalla. Hankalia paikkoja kuvaa esimerkiksi näkymä Rongankadun alikulun suulta, jossa risteykseen tullessa matka käytännössä keskeytyy kahteen kadunylitykseen.
Rongankadun alikulun pää: seuraavaksi otetaan haltuun itse Rongankatu. |
Miten tämä tehdään 2: Pidetään pyörätiet auki
Oulun pyöräilymaineen takana on reittien lisäksi myös reittien hyvä kunnossapito. Vaikka Oulu on Tamperetta 400 kilometriä pohjoisemmassa, on Oulussa talvella päivittäisiä pyöräilijöitä väkilukuun suhteutettuna yli kaksi kertaa enemmän myös talvella. Tätäkin tavoitetta eriytetyt pyöräreitit tukevat: Hämeenkadun talvikunnossapito maksaisi nykytilassaan 250 000 euroa talvea kohden, johtuen suuresta käsityön ja lumenpoiston määrästä. Pyöräilyn valtaväyliä olisi helpompi huoltaa kuin kaikin puolin hankalaa Hämeenkatua – ellei tulevan joukkoliikennekadun yhteyteen saada erillisiä pyöräkaistoja.
Reitteihin on voitava lisäksi luottaa myös poikkeustilanteissa. Itseäni harmitti kesällä ehkä eniten kaupungin yliolkainen suhtautuminen Hervannan valtaväylän vieressä kulkevaan kevyen liikenteen väylään. Kun Turtolassa oli siltatyömaa, oli tie pyöräilijöiltä poikki koko kesän. Autoliikenteelle harmia koitui suljetun kaistan muodossa toisinaan myös, mutta pyöräilijät ja kävelijät saivat osakseen ylimääräisen ylämäen koko kesäksi. Aamuisella työmatkalla Hervantaan sitä ei oikein kaipaisi.
*) Luku perustuu jo edesmenneen kaupunginarkkitehti Mikko Järven arvioon henkilöautojen määrästä Hämeenkadulla arkipäivänä.
3 thoughts to “Tampereen pyöräily: seuraavat askeleet”
asun keskustassa, eniten harmittaa Hämeenkadun tilanne. asiointipyöräilen ympäri vuoden aivan ydinkeskustassa. Rongan alikulku on ihan jees, mutta sen päättyminen kuten kolumnissa osoitetaan on erikoinen ratkaisu. Jos reittini kulkisi siitä, menisin risteyksen yli ajorataa autojen ehdoilla.
Aiheen vierestä – Omistan kaksi Pelagoa – ekan ostin runsaat kolme vuotta sitten, siinä ei ole edes Pelagon logoa, jälkimmäisen vuosi sitten, koska siihen sai ympättyä Rohloffin. Siihen tulee vuodessa noin 3000km, suurin osa päivittäisajelua.
Transit: on hyvä pointti tosiaan erottaa asiointipyöräily (joka sekin on tuskaista sekä kävelijöille että pyöräilijöille), jonka olisi syytä onnistua Hämeenkadulla tulevaisuudessa, ja sitten tuo pidemmän matkan pyöräily.
Comments are closed.