Kuntavaalien synkkänä haasteena on puhua siitä, mihin kunnilla on varaa. Kokoomuksen slogan on, että kunnantaloihin ei ole varaa – olen siitä samaa mieltä. Todellinen kysymys on se, onko varaa julkisiin palveluihin.
Tiedän, että niihin maailman edistyneimmässä maassa on varaa.
Siihen, mihin meillä ei ole varaa, on päällekkäisten terveyskeskusten kasvava julkinen rahoitus – köyhille julkiset ja ykstyiset muille. Emmehän me käy erillisissä peruskouluissakaan. Mutta emme me kansana muutenkaan toisiamme erottele – kaikki tuloluokat käyvät niin S-Marketissa kuin K-Kaupassakin.
On käynyt niin, että köyhät eriytyvät rapautuviin julkisiin palveluihin, joihin ylemmät luokat eivät enää kiinnitä huomiota. Huomio kunnallisella tasolla kiinnittyy helposti siihen, että hyvin toimeentulevat rahoittavat itselleen enemmän valinnanvaraa. Terveyskioski kauppakeskuksessa on arkipäivää Hervannan Terveystalon asiakkaille.
Tämä on väärä kehitystä, ja minulla on tähän myös itsekkäät syyt. Kahdet terveyspalvelut eivät paitsi ole epäreiluja köyhille vaan useimmiten kalliita kaikille. On kallista maksaa erikseen it-järjestelmistä yksityisiin ja kunnallisiin terveyskeskuksiin. On kallista antaa yksityisille lääkäriyrityksille mahdollisuus säästää hoidosta vetoamalla rajattuihin sopimuksiin – ja sen estämiseen tarvitaan Kokoomuksen kuuluttamaa osto-osaamista. Erityisen kallista on kuitenkin päästää kokonaisten kansanosien elämänlaatu ja työkyky rapautumaan – ongelmat kannattaa hoitaa ajoissa.
Minä haluan päättää itse, mihin käytän omat rahani – ne jotka verojen jälkeen jäävät tilille. Käytänpä ne vaikka terveyspalveluihini, olueeni tai kunnallisvaalikampanjaani. Jos ja kun julkisista varoista tekee tiukkaa, tulee ne käyttää pääsääntöisesti julkisiin palveluihin.
PS. Heikki puhui asiasta myös pitkästi – ja vieläpä erittäin hyvin.