Jaoin Facebookissa ao. kuvan, jossa kuvataan pystyakselilla keskustassa (=Keskinen suuralue, sis. mm. Tammela) osuutta kaupungista asuvista ja vaaka-akselilla puolestaan asumisväljyyden kasvua. Muiden asioiden ohella kuva tuo esiin ilmiön siitä, että keskusta-asumisen suosio on alkanut kasvaa taas 2000-luvulla ja tähän tarpeeseen on syytä asuntoja kaavottaa.
Asumisväljyys kertoo toisen puolen tarinasta: ensinnäkin ihmiset ovat asuneet ennen 1970-lukua järkyttävän ahtaasti. Omassa sadan asunnon kerrostalossamme asui alkujaan ilmeisesti lähemmäs sata lapsiperhettä kaksioissa ja kolmioissa. 2000-luvulla asumisväljyyden kasvu on taas hidastunut, mikä kertoo ehkä siitäkin, että ihmiset ovat alkaneet taas tavoitella elämäänsä muutakin kuin lisäneliöitä jalkojen alle.
Kannattaa tietenkin huomata, että keskustaan (=Keskiselle suuralueelle) ei voi loputtomasti asuntoja rakentaa, eikä se ole mikään itsetarkoitus. Kaupunkia voi rakentaa ihan hyvin muuallekin, kuten vaikka Hervantaan. 1970- ja 1980-luvun asuntopolitiikka hidasti kuitenkin kaupunkimaisemman asutuksen luomista aika paljon, ja vahinkoa kannattaa ottaa takaisin nyt.
Tiivistetään Tammelaa, erotetaan parkkipaikat asuntorakentamisesta ja kaavoitetaan kaupunkia muutenkin. Sillä pääsee hyvin alkuun.
PS. Jos maailmassa olisi muuten enemmän dataa saatavilla, voisi tuohonkin kuvaan leipoa hieman enemmän tarinaa, New York Timesin mestareiden tavoin.