Kauppalehdessä on muuten artikkeli siitä, miten seniorit jarruttavat remonttteja kerrostalossa: varallisuus on jo kiinni asunnossa, ja pienistä tuloista ei haluta irrottaa kauheasti enempää asunnon arvon kohottamiseen ns. loppumetreillä. En kauheasti pidä tuosta senioreita syyllistävästä otteesta (etenkin kuin omassa senioripainotteisessa taloyhtiössäni remontit ovat sujuneet kuin tanssi), kun aika selvät kannustimet tuollaiseen toimintaan on.
Samaan aikaan itseänikin kuitenkin vähän huolettaa noiden asuntojen (ja laajemmin asuinalueiden) korjausvelka. On aika ilmeistä, että väestön vanhentuessa myös vanhojen asukkaiden määrä kasvaa myös, mikä osaltaan kärjistää ongelmaa. Kokonaan toinen lukunsa on vapaaehtoiset remontit tai jonkinlaisten puskureiden kerääminen vastineena vaikkapa parkkipaikan luovuttamisesta uusrakentamiseen, mitä esimerkiksi Tammelassa on yritetty. Juuri asuntonsa ostaneille (ja tulevaisuudenkin taloyhtiövelkoja odottaville) uusille asukkaille tällainen vaihtokauppa on fiksu, mutta vanhempi väestö ei ehkä asiaa (ihan luontevasti) näin halua asiaa nähdä.
Tässä mielessä tuettu palveluasuminen voi auttaa muussakin kuin onnellisessa vanhuudessa: jos asunnot saataisiin korjattua aiemmin (ja samalla esimerkiksi Tammelan tapaisia alueita tiivistäen), olisi se kansantaloudellisesti ja kaupunkirakenteen kehittymisen kannalta järkevää. Järkeviä kannusteita tähän on vaikeaa löytää, mutta olisi se ainakin yksi argumentti siinä, miksi palveluasumisesta kannattaisi tehdä entistä houkuttelevampaa – taas myöskin yhteiskunnan kannalta.
PS. Mitenkähän muuten sijoituasuntojen määrä vaikuttaa samaan asiaan? VATT:in tutkimuksen mukaan vuokra-asuminen (=sijoitusasunnot) eivät laske taloyhtiöiden hintoja, jolloin sijoittajat eivät keskimäärin estäisi remonttien toteuttamista kun taloyhtiöiden arvokaan ei laske. Olisi hienoa lukea asiasta joskus joku tutkimus, kun melko vahvana elää kuitenkin käsitys siitä, että vuokralaispainotteisissa taloissa remontteja viivytellään.