Olen laatimassa Koijärven pesänjakajiin pidempää kirjoitusta siitä, miten asumisen tuet vääristävät asumisen hintaa ja kohtelevat eri ihmisryhmiä epätasa-arvoisesti. Kuten monissa muissakin yhteiskunnan tuissa, työssäkäyvät köyhät maksavat tukea keskiluokalle, samoin kuin sinkut pariskunnille ja perheille. Lisää tästä myöhemmin.
Aloin kuitenkin miettiä, että asuntopolitiikan ongelma on ehkä siinä, että se on rakennettu yhteiskuntaan, joka ei ole enää olemassa, ja jota Sitä, mikä on järkevää, ei voi toisen puolesta päättää, mutta kovasti kuitenkin yritetään. Keskiössä on muunkin kuin tukien osalta tavallinen perhe, jonka pohjalta asioita tehdään. Kuten olen aiemminkin blogissa käsitellyt, on asuntopolitiikan tekeminen tavalliselle lähiössä asuvalle perheelle harhaanjohtavat. Hinnat kertovat että ihmiset haluavat asua keskustassa ja keskustassa asuu lapsia yhtä lailla kuin lähiössäkin.
En kiistä siitä, että varmaan ihan merkittävä joukko ihmisiä haluaa edelleen asua omakotitalossa Tampereella, ja mielellään vielä kohtuuhinnalla. Kenen pitäisi päättää, mikä on järkevä hinta omakotitalotontista tai vaikkapa asunnon yhteydessä olevasta autopaikasta?
Omasta mielestäni olisi reiluinta, jos asiasta päättäisivät nykyistä enemmän markkinat. Kun tontit arvotaan, hinta on varmasti ostajan kannalta järkevä, koska se on markkinahintaa alempi ja mahdollistaa aiemmin mainitun tavallisen perheen pientaloasumisen. Kaikkien muiden kaupungin asukkaiden kannalta hinta ei ole järkevä, sillä he maksavat erotuksen markkinahinnan ja tonttiarvonnan välillä.
Asuntopolitiikassa fiksua onkin keskittyä haittojen torjumiseen ja valinnanvapauteen vanhan normatiivisen järkevyyden sijaan. Tätä lähestymistapaa tukevat oikeastaan niin Soininvaara, Ihmisten kaupunki ja Kokoomuksen Lasse Männistön kaupunkiin liittyvät FB-statuksetkin. Tämä olisi luonteva linja järkevyyden kannattajillekin: jos politiikka on vain asioiden hoitamista, kannattaa asiat vain hoitaa sitten mahdollisimman tehokkaasti elämäntapaan liittyvät arvovalinnat minimoiden – muuten edessä on arvovalintojen lakkaamaton poliittinen suo.