Keskustan lapset ja pihat

Olin käymässä vihreillä kesäpäivillä, josta tarttui mukaan aika monta ajatusta. Lasten asumisesta kaupungissa oli kuitenkin kirjoittanut Mikko Särelä jo hieman aiemmin. Perusajatuksena blogissa on se, että toisin kuin usein ajatellaan, lapset eivät asu yksinomaan perheasumiseen kaavoitetuille väljemmillä alueilla. Päin vastoin, kaikkein tiiviimmin lapsia näyttää asuvan Helsingin keskustassa ja sen liepeillä.

Otin asiakseni katsoa asiaa Tampereella ja samanlainen trendi näyttää toistuvan:

Tiheimmin lapsia näyttää asuvan omaleimaisen tiiviissä ja kantakaupunkiin liittyvässä Pispalassa, ja onpa keskustassakin lapsia kolmanneksi tiheimmin kaikista asuinalueista. Yleensähän perheiden ajateltu asuvan, silloin kun mahdollista, väljemmillä asuinalueilla ja kehyskunnissa jonne lapsiin kohdistuvat investoinnit pitää suunnata. Tältähän se näyttää myös kaupungin tilastoissa, joissa lapsien osuus suhteutetaan asuinalueen väestöön, eikä lasten määrään:

Lähde: Tampereen väestötilasto (http://www.tampere.fi/material/attachments/v/68KzlqEtA/Tampereen_vaesto_31.12.pdf)

Kantakaupungissa asuville lapsille on kuitenkin aivan sama, vaikka lapsiperheiden lisäksi ympärillä asuisi myös ikäihmisiä, sinkkuja ja opiskelijoita, jotka siinä asuessaan laskevat lasten osuutta väestössä. Lapsia kun asuu kantakaupungissa joka tapauksessa. Osaselityksen kehittämisen painotuksiin voi löytää myös Tampereen eri alueiden keskimääräistä tulotasoa, ja miettiä missä määrin kyse on myös eri sosiaaliryhmiä edustavien veronmaksajien tarpeista. Pispalaa lukuunottamatta kantakaupungin kerrostaloseutuja kun usein asuttavat hieman alemmat tuloluokat kuin väljempiä ja väestöltään (sekä lobbaukseltaan) yhtenäisempiä perheasuinalueita:

Lähde: Tampereen tulot ja varallisuus (http://www.tampere.fi/material/attachments/t/66IzQSEl2/Toimintaymparisto_Tulot_ja_varallisuus12.pdf)

Lasten palvelut ja lasten arki pitäisi joka tapauksessa järjestää tasapuolisesti kaikille. Särelä nostaa blogissaan fiksusti esiin sen kuinka lapsien palveluihin liittyvässä suunnittelussa keskustan lapset pitäisi ottaa paremmin huomioon. Palvelujen fiksu sijoittaminen on kuitenkin kaikkialla kaupungissa  (ja kaupunkiseudulla) haastava ongelma, kun taas lasten keskusta-asumiseen liittyy aivan omat ongelmansa: turvallinen oleminen, kulkeminen ja leikkiminen.

Yksi ratkaisu olisi avoimemmat kerrostalojen pihat ja yhtenäisemmät piha-alueet, johon liittyvästä visiostaan Heikki saisi joskus kirjoittaa pidemmin. Yhtenäisemmät pihat olisivat joka tapauksessa olennaisia lapsille: jos useamman taloyhtiön piha-alue olisi yhtenäinen ja viihtyisä, ei keskustassakaan aina tarvitsisi lähteä tuttuja pihoja kauemmas leikkimään.

Jos näyttää siltä, että tulevaisuudessa lapsiperheitä on keskustassa yhä enemmän, kannattaisi viihtyisyyden lisäämisestä jopa maksaa hieman korvausta taloyhtiöille: vähentäisihän jo olemassaolevien piha-alueiden muuttaminen puistomaisemmiki paineita investointeihin muualla. Hyötyä tästä tulisi etenkin silloin, kun väljempiä alueita voitaisiin jättää kokonaan kaavoittamatta. Tiiviimpi kaupunki ja sen fiksu järjestäminen kun ei ole vain urbaanien sinkkujen ja pariskuntien asia.