Eurokriisiähän ei johda tällä hetkellä kukaan – tästä mm. Soininvaara kirjoitti pessimistisesti (ja uutisoidusti) eilen. Saksaan, Espanjaan tai Italiaan vetoaminen EU:n nykyisissä rakenteissa vetoaminen on aika turhaa, ja osin mahdotonta, joka antaa pontta pessimismille. Suomen osalta asiaa tulisi kuitenkin ajatella toisin.
Politiikkahan on lopulta aika turhaa, jos kaikki hahmot valtiovarainministeristä veteraanikansanedustajiin kiirehtivät sanomaan, että he eivät oikeastaan ole johdossa, asiat vain tapahtuvat ja tulevat muualta annettuna. Koko eurokriisin osalta asia on tietekin niin (huippukokouksissa ei enää täysin tiedetä, mitä ollaan sovittu), mutta Suomen vaatimusten osalta asiathan eivät vain tapahdu tai tule puskista huippukokouksissa. Hallitus ne linjaa, ja eduskunta sitten vielä monilta osin hyväksyy. Tällaista kuvaa ei kuitenkaan haluta antaa ja hyvän esimerkin antaa Jutta Urpilainen Spiegelin haastattelussa:
SPIEGEL: Ms. Urpilainen, Finland is the only country in the euro zone that has secured a guarantee in exchange for billions in aid to Spanish banks. Can you now sleep more soundly?
Urpilainen: I feel safer, yes. We need collateral, because we as a government are bound by a coalition agreement on this. It is important to be careful with the money of the taxpayers. That is why we find it good that the taxpayers receive something in return for public loans.
Urpilainen puhui vakuuksista (ja aiemmin takuuksista) koko vaalikevään 2011, ja SDP saivatkin nämä kirjattua hallitusohjelmaan. Spiegelin haastattelussa vakuudet eivät olekaan tavoiteltava poliittinen asia, vaan vain jotain ”mikä sitoo Suomea hallitusohjelman sopimuksen pohjalta”. Aivan kuin Urpilainen tiedostaisi, että vakuudet eivät ole mitenkän optimaalinen ratkaisukeino (vaika positiivisia puolia Urpilainen niistä löytääkin), vaan jotain jolla peitota vuoto perussuomalaisiin. Tähänhän Urpilainen viittaa aika suoraan haastattelun lopussa:
SPIEGEL: Does that mean the Finns are no longer willing to accept your signing ever bigger checks?
Urpilainen: That is not only the case for us. If we can’t bring our citizens along with us, than we will fail. As the head of the Social Democratic party, I must respect the opinion of my voters. There is a party here called ”True Finns” that publicly supports a euro exit. They won many votes in the last election.
Ei siis mikään ihme, että eurokriisistä yleisellä tasolla tulee tunne, että asiaa ei johda kukaan. Suomen kantoja puolustetaan Euroopassa lähinnä sillä, mihin äänestäjät saattavat kaikota, eikä ratkaisuja edes haluta kunnolla puolustaa minkään parhaan argumentin periaatteen kautta.
Osuvan ironisesti johtavan suomalaisen demaripoliitikon haastattelu olikin otsikoitu ”Our Solidarity is Limited”. Say no more.
Entä vihreät? Pienenä euromyönteisenä puolueena olemme oikeastaan koko kriisin ajan esittäneet vaihtoehtoista analyysiä, joka on poikennut hallituksen kannoista välillä enemmän ja välillä vähemmän. Soininvaaran uusin blogaus esittää oikeastaan aika tyypilliset (ja vieläpä varsin kannatettavat) kannat, joita vihreässä keskustelussa on käyty. Johtamista tämä(kään) ei kuitenkaan ole, sillä heti näkemyksen muodostettuaan Soininvaarakin ehtii lausumaan: ”en kuitenkaan usko, että pystyn yksin euroa tämän blogin kautta kaatamaan, joten ennustan, miten tässä käy”. Näinhän asia tietenkin rehellisyyden nimissä on, mutta mielestäni talouspolitiikkaa tulee arvioida enemmän toimien, kuin analyysin kautta. Analyysiä varten on taloustiedekin.