Päivi Räsänen on muuten aika kuumottava sisäministeri. Vaihtelevaa innostusta eri asioiden kieltoihin löytyy tietenkin muistakin puolueista (ja usein ihan syystäkin), mutta alkoholin suhteen Räsänen on ottanut aivan poikkeuksellisen mission.
Tämän aamun Aamulehdessä Räsänen iskee jälleen: alkoholijuomien alennukset tulisi poistaa, jotta etenkään opiskelijat eivät hairahtuisi ostamaan enempään alkoholia. Samalla tietenkin toimenpide iskisi S-ryhmän ja muiden ketjujen ravintoloihin, jotka tarjoavat asiakasomistajilleen tai kanta-asiakkailleen halvemmalla yhtä sun toista. Kaupunkikulttuurin puolesta ketjujen voittokululle olisikin kiva iskea jotain jarruja päälle, mutta miksi politiikan keinoin siihen pitäisi vaikuttaa?
Joka tapauksessa olen skeptinen haittojen oletetun vähentämisen suhteen, ja sehän on koko jutun ydin. Ensinnäkin sääntelyn kohde on mittakaavaltaan vähän pieni: ravintoloiden kautta Suomessa myydään noin kymmenen prosenttia kaikesta alkoholista. En tiedä, kuinka relevanttia eri myyntimuotoja on asettaa järjestykseen, mutta itse suosisin ylipäätään työllistävää ja jotenkin valvottua ravintolakulutusta kotikäytön sijaan. Ehkäpä samalla juomabudjetilla tulisi juotua jopa hieman vähemmän valvotuissa oloissa ja kalliimmilla kerta-annoksilla.
Alennusten kieltäminenhän osuisi sääntelymielessä kotikulutuksen lisääntymistäkin enemmän ravintola-alan sisälle: halvimman hintaluokan alepaikoissa kun ei opiskelija- tai muita alennuksia juuri ole. Toistaiseksi eri ravintoloiden opiskelijapäivät tai alennukset ovat auttaneet opiskelijoita tulemaan myös laadukkaampiin paikkoihin, mutta sen poistaminen jättäisi kipurajan vain pysyvästi paikalleen. Voittajia olisivat esimerkiksi Tamepreen keskustassa varmasti Alepupin ja Tiikerihain tyyliset paikat – ja häviäjiä taas sitten kaikki muut. Mitähän terassien ulkoasusta huolestunut kaupunkikuvalautakuntamme siitä sanoisi?
Helpompaa ja halvempaa olisi taaskin vain verottaa haittaa – eli nostaa alkoholiveroa ja painostaa Viroa nostamaan omaa alkoholiverotustaan siinä samalla. Alkoholiveroon koskeminen kun ei lisäisi valvontaa, muuttaisi tasapainoa alkoholikaupan sisällä ja ei ottaisi moraalisia valintoja siitä, millainen juominen ylipäätään on sopivaa.
Lopulta en kuitenkaan ole varma, missä määrin tässä edes on haitoista kyse: alkoholiveroa voi rukata oikeastaan vain kerran vuodessa budjettiriihessä, mutta ministerin tulee koittaa näkyä omalle väelleen omissa asioissaan läpi vuoden. Tähän sisäministeriö tarjoaa (rasittavan) laajan keinovalikoiman.
*) Vaikkakin kuusi euroa O’Connellsin opiskelijaoluesta on vain yksinkertaisesti kallista, oli laatu millainen tahansa.