Harmi, kun HS ei julkaise mielipidekirjoituksiaan verkossa. Tänään mielipideosastolla oli joka tapauksessa Jorma Elorannan vastine Timo Järvensivun Vastaväite-tekstiin, jonka pohjalta miehet ovat kinastelleet siitä, miten talouden rajat määritellään.
Haluaisin tutustua paremmin Elorannan ajatteluun. Ajatteleeko hän ihan todella, että talous, kestävä kehitys ja sosiaalinen oikeudenmukaisuus luovat jonkun kolmion, jonka sisällä sitten pitää liikkua ja tehdä erilaisia painotuksia – ja vieläpä niin että nyt pitäisi liikkua talouden suuntaan? Jos tämä on näin, niin se on mielipide siinä missä muutkin.
Tuntuu kuitenkin, että Eloranta ei halua tehdä asiaa itselleen niin helpoksi, kuten tämänpäiväisessä mielipidekirjoituksessa hän toteaa kuitenkin niin, että hyvä investointi on aina ”taloudellisesti, sosiaalisesti ja ekologisesti kestävällä pohjalla”. Tältä pohjalta on outoa, että raportissa ympäristöön liittyvät vaatimukset ovat lähinnä rajojen höllentämistä: siirrytään keveämpään energiaverotukseen ja hiilidioksidipäästörajojen vastustamiseen ilman kansainvälistä sopimusta.
En kuitenkaan ymmärrä, miten vaikkapa Suomen hiilidioksidipäästöt muuttuvat kestävämmiksi siinä tilanteessa, että kansainvälistä sopimusta ei saada aikaan? Nythän nimittäin näyttää siltä, kuten energiajärjestö IEA:kin mainitsee, että nykyinen energiapolitiikka ajaa meidät kestämättömään tilanteeseen viidessä vuodessa.
Jotenkin käy mielessä, että Eloranta ei olisi asiaa ajatellut niinkään ympäristön rajojen kautta, vaan pelkästään siltä pohjalta, että ”tehdään me nyt parhaamme investoimalla, ja katsotaan mihin se riittää”. Ymmärrän tämän kyllä, jos miehellä on investointiraportti kirjoitettavana. Mutta asia kannattaisi sitten myöntää, eikä yrittää hämätä ja hurskastella.