Standard & Poor’s (päätös ja FAQ) julkaisi luottoluokituksen monille euromaille perjantaina. Yleensä luottoluokittajien perusteita ei tule luettua, mutta eurokriisin yleisen analyysin tultua monisyisemmäksi kaikkialla, mietin, että heidänkin perustelunsa on syytä lukea. Ja näin olikin:
”We also believe that the (joulukuun 9. päivän huippukokouksen) agreement is predicated on only a partial recognition of the source of the crisis: that the current financial turmoil stems primarily from fiscal profligacy at the periphery of the eurozone. In our view, however, the financial problems facing the eurozone are as much a consequence of rising external imbalances and divergences in competitiveness between the eurozone’s core and the so-called ”periphery”. As such, we believe that a reform process based on a pillar of fiscal austerity alone risks becoming self-defeating, as domestic demand falls in line with consumers’ rising concerns about job security and disposable incomes, eroding national tax revenues. ”
Ja kuinka ollakaan myös S&P on niillä linjoilla, että pelkkä leikkaus- ja tasapainotuspolitiikka ei tässä oikein auta. Pikemminkin näyttäisi siltä, että toimet joilla leikataan kasvua eivät nyt olisi oikein tarpeen:
”Furthermore, we believe that there is a risk that reform fatigue could be mounting, especially in those countries that have experienced deep recessions and where growth prospects remain bleak, which could eventually lead to lower levels of predictability of policy orientation, potentially leading to another downward adjustment of the political score, which might lead to lower ratings.”
Tältä pohjalta kannattaisi varmaan Suomessakin miettiä, mitkä toimet ovat niitä joilla luottoluokittajat vakuutetaan. Sixten Korkman ja Niku Määttänen tekisivät uudistuksia, vaikka velkarahalla.
Näin ei kuitenkaan lue hallitusohjelmassa, mikä lienee nyt Suomen suurin uhka. Kokoomuksen eduskuntaryhmän puheenjohtaja Jan Vapaavuori ehtikin jo lausumaan, että suurin uhka Suomelle on se, että maa ei pidä kiinni tehdyistä päätöksistä (eli tulevista leikkauksista ja veronkorotuksista). Pidän kuitenkin epätodennäköisenä, että luottoluokittajat kauhean paljoa panevat arvoa Suomessa kesällä päätetyille toimenpiteille. Enemmän heitä luulisi kiinnostavan peliliikkeet, jotka toimivat tässä ajassa, ja siihen suhdanteita vahvistava leikkaamienn ei vaan nyt näytä kuuluvan.
Kokoomus toimii asiassa kuin kuppari, joka näkee potilaan pyörtymisen verenhukasta osana paranemisprosessia. Paikalle koko ajan olleet lääkärit (IMF, ekonomistit ja nyt viimeisenä, hemmetti soikoon, luottoluokittajat) toivoisivat käytettävän jotain, mikä vastaisi potilaan tilannetta. Kokoomukselle tämä ei näytä ainakaan toistaiseksi käyvän: ”Kato joo, kyllähän se potilas nyt kuoli, mutta me ollaan totuttua näitä kupparinsarvia käyttämään”.
Toivottavasti muualla Euroopan kansanpuolueen (johon Kokoomuskin kuuluu) riveissä päätös luetaan tarkemmin. Neuvot saattaisivat ehtiä perille ennen kehysriihtä.