Oheinen teksti ilmestyi Aamulehdessä tänään 3.11.2011.

Aamulehden pääkirjoituksessa 28.10. todettiin, kuinka tulopoliittisen
sopimuksen pitäisi ulottua myös maanviljelijöihin. Perusteena nähdään
ennen kaikkea se, että maataloustuottajien kannattavuus on
heikentynyt, ja ilman lisätukia suomalaisten kuluttajien ruokalaskut
nousisivat.

Ajatus on outo paristakin syystä. Ensinnäkin suomalaisella
tukipolitiikalla voitaisiin vaikuttaa suoraan tuotteiden hintoihin
ainoastaan silloin,jos elintarvikkeiden lisääntyvälle tuonnille EU:sta
voitaisiin asettaa tullit. Vapaassa yhteiskunnassa kuluttajan kannalta
on myös parempi, jos omaan ruokalaskuun voi vaikuttaa omilla
valinnoillaan kaupassa sen sijaan, että poliitikot päättävät tuotannon
kustannuksista veronmaksajien puolesta.

Kansalliset tuet lähinnä häiritsevätkin markkinoita tavalla, jonka
kalleutta ovat kritisoineet niin OECD kuin maataloutensa vapauttaneet
Ruotsi ja Tanska. Talouskriisissä kamppailevan Euroopan kilpailukyky
voi säilyä ainoastaan sillä, että kannattamattomasta tuotannosta
luovutaan – koskipa se ranskalaista ylijäämäviiniä tai suomalaisten
rajaseutujen tuottamaa maitoa. Pääkirjoituksen viittaukset
kallistuviin lannotteisiin, rehuun ja peltomaahan ovat juuri sellaisia
kustannustekijöitä, joiden pitäisi kannustaa maataloustukijärjestelmän
purkamiseen sen pönkittämisen sijaan.

Markkinoiden vähäisempi sääntely antaisi asialleen omistautuneille
viljelijöille mahdollisuuden erikoistua ja laajentaa toimintaansa, ja
samalla saada toimeentulonsa muualta kuin kiusallisina pidetyistä
tuista. Tällöinkin tuilla olisi edelleen tehtävänsä esimerkiksi
ympäristöhaittojen vähentämisessä. Vapauttamisen yhteydessä kilpailua
pitäisi lisätä elintarviketeollisuuden ja -kaupan harvainvaltaa
purkamalla, jolloin yksittäisen viljelijän ja kuluttajan asema
paranisi.

Naapurimaiden esimerkit ovat valaisevia. Esimerkiksi Ruotsissa
kansallisten tukien lakkauttaminen ja maatalouden vapauttaminen ei ole
tuonut hintoihin nousua, vaan ruoan hinta on määräytynyt markkinoilla
aivan samalla tavalla kuin ennenkin. Ruotsin kansantalous on
puolestaan hyötynyt, kun verovaroja ei ole tarvinnut laittaa ilmeisen
tehottomiin kansallisiin tukiin.. Suomalaisesta uhkakuvien maalailusta
huolimatta kuluttajat ovat saaneet tuotteita joita ovat halunneet.
Kotimainen tuotantokin on pysynyt monilla aloilla voimissaan, ja
suuntautunut yhä enemmän kohti luomutuotantoa kuten Euroopassa
yleisemminkin.