Herman van Rompuy jatkoi Kreikan vakuuskriisin ironista tiedotuslinjaa lausahtamalla tänään, että Kreikan tukipakettiin on haettava kaikille euromaille sopiva ratkaisu. Tämä on tyhmästi sanottu parillakin tavalla:
- Kreikka on käytännössä kaatumassa, ja markkinoilla Kreikan ja Saksan lainojen väliset korkoerot tekevät jatkuvasti uusia ennätyksiä. Nyt liikutaan 17 pisteen tasossa, joka tarkoittaa lähinnä sitä, että markkinat alkavat veikata tukipaketin kaatumisen puolesta. Kaikkia tyydyttävä ratkaisu ei onnistu, ellei tukipakettia tehdä tällä viikolla. Ei muuten tehdä.
- ”Kaikille euromaille sopivan ratkaisun” hakeminen itse asiassa on tuonut asiat tähän tilaan. Suomen (ja myös muiden maiden, kuten Saksan ja Slovakian) haluttomuus niellä kestävää ratkaisua on pitkittänyt ongelmaa.
- Teknisesti sopivat ratkaisut ovat poliittisesti epäsopivia. Hankalaa. Ks. Krugman, de Greuwe ja IMF.
”Päättäjien ja poliitikkojen on otettava valta markkinoilta”
Paavo Arhinmäki toivoi viime viikolla valtaa pois markkinoilta, ja takaisin poliitikoille. Tässä virheanalyysinä on puolestaan se, että kriisi on ennen kaikkea poliittinen eikä taloudellinen. Valta kyllä on poliitikoilla, mutta sitä ei ole haluttu käyttää (ks. ensimmäisen osan kohta 3). Markkinat eivät heiluta poliitikkoja sen takia että ovat pahoja, vaan sen takia että kokevat etteivät poliitikot pysty valtaansa käyttämään. Suomen ajama (ja Arhinmäen kannattama) vakuusasia on vain yksi tyyppiesimerkki siitä, miksi markkinat heiluttavat Kreikan korkoja.
Lopullisesti valtio saisi vallan pois markkinoilta lähinnä siten, että valtionvelka maksettaisiin kokonaan pois, tai sitä vähennettäisiin ainakin melko lailla tuntuvasti. Markkinat olisivat nykyistä terveemmässä sivuroolissa. Itse ennustan (synkähkösti), että joudumme vielä antaa markkinoille lisää liekaa – kokonaiskysyntä kun on joka tapauksessa alhaalla.
Mitähän Arhinmäki tekisi?