Sana ja linkit juhannukselle

Punavihreässä Facebook-maailmassa herätti ansaittuakin huomioitua EK:n toimitusjohtajan Mikko Pukkisen haastattelu Kauppalehdessä. Pukkinen puolustaa johdon palkkauksessa vapaita käytäntöjä ilman julkisuuspaineita, myös valtionyhtiöissä. Tässä hän viittaa siihen kuinka oikeudenmukaisuuden ei käsitteenä tulisi kuulua talous- ja veropolitiikan keskiöön, koska näkökulma on tällöin väärä.

Tämä on oikeastaan kahdessa mielessä hassu lausunto: Ensinnäkin klassisen libertalismin hengessä oikeudenmukaisuusnäkökulman poistamista voisi perustella ihan idealistisestikin: ei ole tarvetta, sillä vapailla markkinoilla rationaalisest yritykst toimivat joka tapauksessa yksilöiden oikeudenmukaisuuden turvaten. Markkinathan koostuvat inhimillisestä toiminnasta, ja hyvin toimivilla markkinoilla näiden ihmisten pyrkimykset toteuttavat oikeudenmukaisuuden luonnostaan. Jostain syystä en usko, että Pukkinen haluaa tuoda tätä erityisesti esiin.

Epäilenkin, että Pukkinen olikin perinteisemmillä EK-linjoilla, joissa talous- ja veropolitiikka tulisi vapauttaa kaikesta politiikasta sinänsä (eli tavoitteeksi tulisi ottaa eräänlainen pidäkkeetön eturyhmäajattelu suomalaisen teollisuuden kautta, joka leimattaisiin rationaaliseen ei-politiikan kaapuun). Tähän ajatustapaan ja etenkin sen ideaaleihin taas sitten oikeudenmukaisuus ja ennen kaikkea ”suomalainen hyvinvointi” kuuluu liturgiana ihan oleellisesti. Eihän ole esimerkiksi oikeudenmukaista, että suomalaiset yritykset joutuvat maksamaan ilmastopolitiikasta kovempaa hintaa kuin vaikka kiinalaiset. Oikeudenmukaisuuskin tulee siis lähinnä olla EK:n määrittelemää, jotta tiedetään mikä on oikeaa oikeudenmukaisuutta.

Itseäni ärsytti oikeastaan enemmän Pukkisen lausuma asiavirhe, joka hämärtää yhtiön operatiivisen johdon, hallituksen ja omistajien välistä suhdetta:

Pukkisen mukaan puurot ja vellit menevät sekaisin, jos poliittinen päättäjä arvioi sen mikä on valtionyhtiön johdolle kohtuullinen ansio. Hallitusohjelmaan on kirjattu suoraan uutena asiana kohtuullisuuden periaate, lisäksi palkitsemisen tulee olla oikeudenmukaista.

– Silloin puututaan operatiiviseen päätöksentekoon julkisuuspaineiden takia.

Tuohan ei pidä paikkaansa, johdon palkkaushan on ennen kaikkea hallituksen asia, ei esimerkiksi yrityksen johtoryhmän itsensä. Omistajat valitsevat hallituksen huolehtimaan etujaan. Tässä pääasiallisesti kannattaisi tyytyä sijoitustuottovaatimusten täyttymiseen tavalla tai toisella niillä painotuksilla joista hallitus päättää. Yleensähän palkitsemista ei kauhean paljoa hallituksessa käsitellä, vaan jossain alatyöryhmässä: jos käsiteltäisiin, niin kuka sitten yhtiötä varsinaisesti ohjaisi?

Miksi Pukkinen sitten hämmentää soppaa, vaikka parempiakin argumentteja olisi kuin tulkita huonosti osakeyhtiölakia? Sitä en tiedä.

Ja ne muut linkit

• Tämä on jo hieman vanhempi, mutta Allan näyttää olevan hienosti uusissa sfääreissä matkallaan kohti klassisen liberalismin käsitettä.
• Suomalaisten lihansyönti näyttää nousseen kolme prosenttia viime vuonna, mikä on paljon (suunnilleen 2,5 kiloa per pää). Tämän arvellaan johtuvan erityisesti karppaamisen yleistymisestä. Jännäksi asian tekee oikeastaan se, että samalla suomalainen lihatalous on kriisissä, johtuen siitä että tuokin kasvu kuittaantuu ulkomaisen lihantuonnin kasvulla. Mitä tästä voi siis päätellä? Ehkä ne yhteismarkkinat kuitenkin nyt huomaamatta tulivat. Harmi vain että se näkyy noinkin eettisesti ja ekologisesti kuluttavassa lajissa kuin lihansyönnissä.
• Vinkeä kartta, joka selittänee itse itsensä.