Olisi hauska tietää tarkemmin, kuka perussuomalaisia äänestää. Olen itse aina olettanut heidän äänestäjiensä löytyvän etenkin kahdentyyppisistä paikoista: keskikokoisten ja sitä isompien kaupunkien lähiöistä sekä keskustalaisuuteen kyllästyneiltä rintamailta. Tämä muodostaa luonnollisen ongelman ihan protestipuolueellekin: näiden ryhmien edut eivät ole kovinkaan hyvin yhteensovitettavissa*. Ne rahat mitä tarvitaan Kihniön tieinfran ylläpitoon ovat pois kymiläisistä tukityöpaikoista ja toisin päin.

Perussuomalaisten maaseutupoliittinen ohjelma näyttää valitsevan puolensa, ainakin seuraavan lähiöpoliittisen ohjelman julkistukseen asti. Ohjelma on nimittäin hävyttömän kallis, ja edellyttäisi aivan massiivisia tulonsiirtoja maaseudulle entisten lisäksi.

Yhdyskuntarakenne

Yhdyskuntarakenteen osalta kustannusten okoluokkaa voi mitoittaa vaikka seuraavista (ss. 1-2):

Perussuomalaisten mielestä maaseudun palvelujen keskittämisestä on siirryttävä niiden hajauttamiseen … kyliä on kuollut koulujen, postien ja kaupallisten palveluiden keskittämisen seurauksena … poliisin ja muiden vieranomaisten on oltava tarjolla syrjäseuduillakin … tietoliikenne-, puhelin- ja postipalveluja pitää olla tasapuolisesti saatavilla kaikkialla. Palvelut on saatava ilman internetiä.

Näihin olisi tietenkin hyvä saada hintalappu, vaikka kokonaisuutena se on vähintäänkin vaikeaa. Tämä voi kuitenkin olla poliittinen valinta, toisin kuin seuraavassa kappaleessa esitetty tavoitteellinen ristiita:

Palveluiden ja työpaikkojen siirryttyä keskuksiin ja julkisen liikenteen lakattua oma auto on maaseudun asukkaille korvaamaton. Vanhojen autojen päästöverot, polttoaineverot ja työmatkavähennysten rajoittaminen koskettavat rajuimmin maaseudun asukkaita. Kustannusten nousu voi tehdä jopa työssäkäynnin kannattamattomaksi ja harrastukset mahdottomiksi.

Nyt aiaemmin esitetyt toimenpiteet koetaankin toivottomiksi ja ajamisen kannalta toissijaiseksi ja helpotukset elämään tulisikin tapahtua yksityisautoilun kautta. Entisestään helpottuva liikenne varmaan kannustaakin yksityisiä kauppaliikkeitä panostamaan uudelleen kyläkauppoihin.

Tuet ja verot

141- ja 142-tukien, eli Etelä- ja Pohjois-Suomen erityishaittatukien, kannattaminen ei erityisesti ihmetytä, jos tarkoituksena on tulla kepun apajille. Hintalappuhan on vain kevyet 600 miljoonaa euroa siitä riemusta että koko maa voidaan pitää esimerkiksi maidontuotannon piirissä, kuluttivatpa kansalaiset maitoa tai eivät. Perussuomalaiset toki kuluttavat, ja haluavat siitä maksaa.

Ihmeelliseksi asian tekee kuitenkin seuraavat kappaleet, jossa toisaalta vaaditaan, että ”kansalliset tuet on suunnattava maatiloilla asuville ja päätoimisille viljelijöille (s. 5)”, vaikka samalla vaaditaan ”varsinaisen maa- ja metsätalouden ulkopuolinen yritystoiminta tulisi huomioida täysimääräisesti arvioitaessa tilan elinkelpoisuutta aloittamisavustusten ja investointitukien kohdalla … tukileikkurista säästyneitä varoja on ohjattava uusien tuontia korvaavien liiketoimintojen kehittelyyn.” Niin.

Veroja maaseudulla pitäisi torjua (metsän kiinteistövero), poistaa (varainsiirtovero vapaaehtoisissta tilamyynneissä) tai korotuksia estää (kaikki metsäteollisuuden kohdistuvat verot. Näitä on turha alkaa luettelemaan, mutta yhden pikantin yksityiskohdan nostan esiin ihan sanatarkkanan lainauksena:

”Perussuomalaiset eivät hyväksy kiinteistöveroa pellolle tai metsälle, sillä mielestämme kaikkien suomalaisten tulee voida omistaa maata ilman että siitä rangaistaan.”

Niin, paitsi että ketä nyt rangaistaan? Sattuman oikusta olen tutustunut viime vuosina Huittisten maalaiskaupunkiin, ja siellä aivan keskellä kerrostaloja erottuu mukavasti muuan vapaan maanviljelijän peltotilkku. Sillehän ei tietenkään ole mitään parempaa käyttöä keskustan ja kauppakeskittymien vieressä kuin vapaan maamiehen oikeus omistaa maata.


… ja sit mä luovutin.
Loppuohjelma meni lopulta pitkälti selailuksi. Hassuimmalta tuntuvat osittaiset järjenpilkahdukset (”pienten elintarvikeyritysten markkinoillepääsyä on helpotettava, lieventämällä määräyksiä ja mahdollistamalla pääsy julkisiinkin keittiöihin.”), joita kuitenkin ympäröivät erilaiset omituisuudet (”Turkistarhaajiin tai tuotantoeläinyrittäjiin kohdistuvat iskut on tutkittava ryhmään kohdistuvina viharikoksina.”)

Mitä tästä kaikesta pitäisi ajatella?

Ainakin sen, että kun yhdistetään tämä kopioituun ilmasto-ohjelmaan, ei ainakaan mitään vero-ohjelmaa ole persuilta tulossa. Tai mitään muutakaan, jolla he selvittäisivät edes oleellisimpia talouden tasapainotukseen liittyviä teemoja, ellei näiden ohjelmien ohi vielä kävellä ennen vaaleja.

Toivo onkin televisiotenteissä, joissa Soinia päästään näillä ohjelmilla lyömään. Osaltaan myös odottaisin paikallisia tenttejä, sillä haluaisinpa nähdä Halla-ahon ottavan kantaa vaikkapa maaseutuasioihin keskellä töölöläistä vaalikansaa.

*) SMP:llähän tilanne oli helpompi. Vuoden 1970 pakettipeltotilitykset koskivat vain katoavaa maaseutua.

One thought to “Persujen aluepolitiikkaa – kuinka syödä kakku ja säästää se”

  • pahalukki

    Ei perussuomalaisia järjellä kai ole siunattu, mutta tämähän vedetään puhtaasti tunnepohjalta, että jotain on pielessä. Vanha maailma halpoine öljyineen on väistymässä, eikä elintaso nouse, BKT:n noususta huolimatta, nehän on vaan tahroja paperilla. Varat menevät lähinnä ulkomaiselle pääomalle, optio-ohjelmiin jne. tuloerot ovat kasvaneet. Persut kokevat sen, että pientä ihmistä poljetaan alas, ja niinhän sitä poljetaankin. Mutta persujen ratkaisut ei sinänsä auta voittamaan globaalin pääoman kumuloitumista lähes aristokraattisiin sfääreihin (ei auta kyllä muidenkaan puolueiden, hehän AJAVAT sitä). Persut kokevat sen siten, että jos köyhällä ei ole varaa autoilla ja elää, niin by god, sille on tehtävä jotain, ja valtio on tuhlaileva paha, ja EU myös. Kuitenkaan ei havahduta niihin seikkoihin miksi valtio tai EU on ahne alunperinkään. Näihin asioihin ei pysty vaikuttamaan nykyisen talousjärjestelmän sisällä, koska se verta imevä hyttynen on keskuspankki ja talouskasvun vaatimus. Muuten meillä edelleen olisi kyläkouluja ja muuta mukavaa. Itse asiassa kyläkouluja ja muita palveluja alettiinkin lakkauttamaan 80-luvun jälkeen vasta. Sehän olikin mielenkiintoinen wikiartikkeli Suomen pankkikriisistä, joka lähes todistaa ulkomaisen luotonannon ongelmat. Ei ole mitään syytä miksi Suomessa ei voisi olla oma markka, jota painettaisiin ilman korkoa Suomen valtion käytettäväksi. Kaikki sisäinen toiminta voidaan haluttaessa järjestää ja ajaa sisäisellä tuottoa tavoittelemattomalla rahajärjestelmällä. Tällöin kyse ei ole ulkomaisesta rahasta kun teetetään palveluja keskenämme. Ja varmaan tätä persutkin oikeasti tarvitsisi, mutta he eivät vain tiedosta sitä, tai eivät kehtaa puhua siitä, koska kaikki leimataan heti idiooteiksi, jos he mainitsevat, että on olemassa muitakin järjestelmiä kuin nykyinen maailmanpankki-bank of international settlements-euroopan keskuspankki-federal reserve -akseli. Ja voi pojat, voin sanoo, että noissa instituutioissa ei mitään köyhiä miehiä penkeillä istu, eikä sillä, että ne olisi sinne kukaan äänestänytkään, silti kynän heilautuksella he voivat ajaa maamme vararikkoon koska tahansa.

    Vastaa

Leave a comment to pahalukki Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *