5: Asumisen verotus

Asumisen verotukseen liittyvä kappale nosti eniten huomiota ehdotuksellaan asuntojen verovähennysoikeuden poistamisesta. Tämän monet mielsivät ”pakottamisesta asumaan veneen alla kun omistusasumisestakin rangaistaan”. Tämä on omituista, eikä ota lainkaan huomioon esimerkiksi vuokralla-asumisen verokohtelua, jossa asunnonomistajan vuokratuotoista maksavat verot ovat lopulta vuokralaisten maksettavia. Arkitodellisuus harvoin pysähtyy tuollaisiin.

Raportti käy joka tapauksessa aika ansiokkaasti eri asumisen muotojen hyötyjä ja haittoja, ja esimerkiksi sitä kuinka oletetaan omistusasujien tekevän osakeyhtiön osakkaiden tyylisesti fiksumpia ratkaisuja kuin vuokralaisten. Tietämys argumenteista tuodaan esille, mutta niitä ei virkistettävästi pidetä koko totuutena, vaan suositetaan luopumaan omistusasumisen poikkeuksellisesta verokohtelusta, siirtymäajalla tietenkin.

Omia ehdotuksia tai vertailuja voi muuten mukavasti laskeakin sivulla 192 olevan kaavakokoelman avulla. Kaavoja kertailemalla pääsee myös monin tavoin aika pakottaviin huomioihin henkilökohtaisessa elämässä: oma asunto on niin hankittava joka tapauksessa ja pian.

Vihreät eivät asiasta ole toistaiseksi sanoneet Näihin vaihtoehtoihin liittyen Soininvaara ehdottaa vuokrasta verovähennystä, jolloin kohtelu olisi tasapuolista omistus- ja vuokra-asujille. Samalla hän aivan oikein huomauttaa, että asuntolainan verovähennysoikeuden poistaminen luo sukupolvien välistä epätasa-arvoa, koska jo asuntonsa maksaneet ovat siitä jo hyötyneet.

Ehdotettu toimenpide ei minusta kuitankaan olisi fiksu, koska a) verovähennysoikeus on kallis, ja sen ulottaminen kalliimpaa ja b) on mielekkäämpää ohjata tulevaa käyttäytymistä kuin mennyttä, joka kuitenkin meidän epävarmaan taloustilanteeseen tottuneelle sukupolvelle tarkoittaa lähinnä vaihtoehtojen tekemistä oman sukupolven keinovalikoiman sisällä. Jos halutaan, voidaan hankituille asunnoille laittaa vaikka joku ylimääräinen lahja- tai perintövero, jolla kohtuuttomaksi katsottu hyöty otettaisiin takaisin. Ei tule tapahtumaan, tietenkään.

6: Perintövero

Taloustieteen peruselinkaarimallissa ihmiset säästävät rahoittaakseen eläkkeellä olon aikaiset menonsa. Perintö johtuisi teorian mukaan ennakoimattomasta kuolemasta. Tässä ajattelussa perintöverolla ei olisi käyttäytymisvaikutuksia ja se olisi näin ollen tehokas vero.(s. 197)

Ei huolta, kappale on irroitettu asiayhteydestään ja sitä loivennetaan tekstissä. Joka tapauksessa perintöverokappale on raportissa paitsi täyttä asiaa, myös kauniisti kirjoitettu. Perintöverotusta ehdotetaan kiristettäväksi (uusi 16 % veroluokka miljoonan euron ylittäviin perintöihin) ja vakuutussäästämisellä sekä yritysperinnällä tapahtuvaa verosuunnittelua isketään korville.

Vihreiden paperista esitys eroaa lähinnä siinä, että perintöverotuksessa pyritään säilyttämään nykyinen tiukkuus, lisäveroluokan ohella alempien kantojen varallisuusrajoja nostettaisiin. Tämä on omasta mielestäni pehmoilua, sillä käytännössä tämä jatkaisi keskiluokan (alle miljoonaa euroa perivien) veronkevennyksiä, vieläpä melko aiheettomasti.

7) Loppu: Tulonjakovaikutukset (s. 207 ->)

Tämä on oikeastaan raportin kiintoisin osuus, joka kertoo sen miten kaikki lopulta makaa. Henkilöverotuksen osaltahan tuo näyttäisi keskiluokkaisen kannalta jopa ihan kivalta, etenkin jos asuntolaina ei ole kohtuuton. Yritysten verotukseen raportissa ei tuoda muuta kuin helpotuksia (yhteisöveron lasku), joka ei ihan kauheasti yllätä, mutta en usko sen olevan poliittisesti myytävissä. Joitakin ongelmakohtia esitellään (mm. Mankala-tuotanto), mutta niihin ei ole ehkä mahdollisuuksiakaan puuttua.

Mutta numeroihin:

Ansiotulon desiilijakoa käsittelin jo aiemmin, ja senhän todettiin suuntaavan (hyvin lievästi) kohti tasaveroa. Kun tämä yhdistetään välillisiin verotukseen (s. 218) ja valmisteveroihin (s. 219) huomataan myös näiden painottuvan jonkun verran pienituloisten ostovoimaa kurittavasti. Siinä missä ostovoima vähenee ylimmillä desiileillä (9-10) n. 0,5 %, alenee se alemmilla (1-2) noin prosentin luokkaa.

Keskeinen johtopäätös tulee raportin sivulla 222, jossa kaikki on summattuina yhteen, ja huomataan että alemmilla tulonjakodesiileillä (1-3) tulojen muutos olisi 0-0,1 %, kun taas keskituloisissa desiileissä (5-9) muutos olisi 0,5 – 0,7 %. Raportti siis veisi jopa tämäb verran tasaveron suuntaan, käyttäytymisvaikutuksia huomioimatta.

Vihreiden ohjelmassahan päädytään erilaiseen lopputulokseen. Pääosaltaan tämä johtuu siitä, että tuloverotukseen ei esitetä erillisiä alennuksia muuten kuin pienituloisille perusvähennyksen noston muodossa. Tulonjakoon liittyvissä teemoissa muita poikkeamia ei erityisesti ole, mutta kuvaavaa on kuinka perustavanlaatuisen eron se pystyy papereiden välille tekemään.

Johtopäätöksiä yms.

Ennen kaikkea veropaperissa hämmentää maailmankuvan mutkattomuus. Yritysten kilpailukyvyn ylläpitäminen otetaan itsestäänselvyytenä (ok), samoin kuin verotusjärjestelmän tehokkuus (hyvin ok), mutta samaan aikaan perustelut käytetään lähinnä siihen, miksi ylimpien tuloryhmien marginaaliveroaste tulee voida painaa alle 50 prosentin. Muiden ryhmien, kuten köyhimpien, suhteellisesti kiristynyttä verotaakkaa ei sen sijaan aleta perustelemaan.

Kuten sanottua, yhtä tärkeää on se, mitä jätetään sanomatta kuin se mitä sanotaan.

4 thoughts to “Vertaileva kritiikki: Hetemäki ja vihreät, osa 2/2

  • Antti

    Olikos tuossa Hetemäen paperissa ja/tai Vihreiden esityksessä otettu kantaa asuntolainojen verovähennykseen akselilla ensiasunto vs. N. asunto? Jos sukupolvien välistä hyötyä haluaa tasata niin ensiasunnon verovähnnysoikeutta voisi lähteä tiputtamaan loivemmin kuin N. asunnon verovähennysoikeutta. Toki tuo on myös osittain ongelmallista jos tuo kuilu repeää liian suureksi (-> ylisuuret asuntolainat ensimmäiseen kämppään).

    -Antti

    Vastaa
  • Jaakko Stenhäll

    Taitaa koskea kaikkia. N. asunnoissa toki merkitys on pienempi yleisesti suuremman omarahoitusosuuden takia, mutta olet kyllä tuossa oikeassa. Toisaalta taas sitten jo nykyisellään systeemi on niin sekava (pääomatuloja ja ansiotuloja kohdellaan eri tavalla), että tuon vaikutuksia on vaikea arvioida.

    Jos tuosta ylipäätään haluaa säädä käsitystä, kannattaa kyllä lukea tuosta raportista. Panos-tuotossuhde ajalle ei välttämättä kyllä ole riittävä. 🙂

    Vastaa
  • Allan Seuri

    ”Jos halutaan, voidaan hankituille asunnoille laittaa vaikka joku ylimääräinen lahja- tai perintövero, jolla kohtuuttomaksi katsottu hyöty otettaisiin takaisin. Ei tule tapahtumaan, tietenkään.”

    Tässä tietysti pitäisi jotenkin arvioida sen veron kohtaanto; voihan olla, että ostajat sen maksavat vaikka vero laitettaisiin nimellisesti myyjille. Ja muutenkin ajatus siitä, että jollain tavalla perittäisiin etuja takaisin, on jotenkin epäilyttävä. Voisihan sitä saman tien katsoa, ketkä ovat etuja saaneet, paljonko, lasketaan nykyarvo ja lähettää kirje että tämän verran olet velkaa t. verokarhu. Eräänlaista taannehtivaa verotusta : )

    Jäin miettimään, että miksi raportissa vain esitetään tulonjakovaikutukset eikä tulonjakoa analysoida yhtään mitenkään? Ahdistaa, kun tulonjakokysymykset ovat vain sellaista huutoäänestystä, jossa ei edes huudeta asiasta, vaan heitellään vain puolittain sanoja kuten ”kannustavuus” tai ”oikeudenmukaisuus”.

    – Allan

    Vastaa
  • Jaakko Stenhäll

    Hei,

    no voi olla kyllä, mutta kuinka paljon tuo sitten muuten vaikuttaa markkinoihin. Keskeisempäähän oikeastaan olisi pohtia, miten tuon verovähennyksen poisto uusista asunnoista vaikuttaa, ja sitähän on julkisuudessa enemmänkin spekuloitu asuntojen hintapaineita lieventävänä tekijänä. Jää nähtäväksi.

    Ylipäätään tuo oli vain heitto, joka varmaan korjaantuisi tuota perintöveroa rukkaamalla ihan yleisesti.

    Tärkeämpi asia on tuo miettimäsi tulonjaon analyysin puute. Lienee ollut pois raportin tehtävänannosta, tai sitten tausta-aineisto ja kansainväliset vertailut eivät ole olleet työryhmän olettamusten kannalta rohkaisevia. Mene ja tiedä, taas kerran.

    Vastaa

Leave a comment to Allan Seuri Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *