Vertaileva kritiikki: Hetemäki ja vihreät, osa 2/2

5: Asumisen verotus

Asumisen verotukseen liittyvä kappale nosti eniten huomiota ehdotuksellaan asuntojen verovähennysoikeuden poistamisesta. Tämän monet mielsivät ”pakottamisesta asumaan veneen alla kun omistusasumisestakin rangaistaan”. Tämä on omituista, eikä ota lainkaan huomioon esimerkiksi vuokralla-asumisen verokohtelua, jossa asunnonomistajan vuokratuotoista maksavat verot ovat lopulta vuokralaisten maksettavia. Arkitodellisuus harvoin pysähtyy tuollaisiin.

Raportti käy joka tapauksessa aika ansiokkaasti eri asumisen muotojen hyötyjä ja haittoja, ja esimerkiksi sitä kuinka oletetaan omistusasujien tekevän osakeyhtiön osakkaiden tyylisesti fiksumpia ratkaisuja kuin vuokralaisten. Tietämys argumenteista tuodaan esille, mutta niitä ei virkistettävästi pidetä koko totuutena, vaan suositetaan luopumaan omistusasumisen poikkeuksellisesta verokohtelusta, siirtymäajalla tietenkin.

Omia ehdotuksia tai vertailuja voi muuten mukavasti laskeakin sivulla 192 olevan kaavakokoelman avulla. Kaavoja kertailemalla pääsee myös monin tavoin aika pakottaviin huomioihin henkilökohtaisessa elämässä: oma asunto on niin hankittava joka tapauksessa ja pian.

Vihreät eivät asiasta ole toistaiseksi sanoneet Näihin vaihtoehtoihin liittyen Soininvaara ehdottaa vuokrasta verovähennystä, jolloin kohtelu olisi tasapuolista omistus- ja vuokra-asujille. Samalla hän aivan oikein huomauttaa, että asuntolainan verovähennysoikeuden poistaminen luo sukupolvien välistä epätasa-arvoa, koska jo asuntonsa maksaneet ovat siitä jo hyötyneet.

Ehdotettu toimenpide ei minusta kuitankaan olisi fiksu, koska a) verovähennysoikeus on kallis, ja sen ulottaminen kalliimpaa ja b) on mielekkäämpää ohjata tulevaa käyttäytymistä kuin mennyttä, joka kuitenkin meidän epävarmaan taloustilanteeseen tottuneelle sukupolvelle tarkoittaa lähinnä vaihtoehtojen tekemistä oman sukupolven keinovalikoiman sisällä. Jos halutaan, voidaan hankituille asunnoille laittaa vaikka joku ylimääräinen lahja- tai perintövero, jolla kohtuuttomaksi katsottu hyöty otettaisiin takaisin. Ei tule tapahtumaan, tietenkään.

6: Perintövero

Taloustieteen peruselinkaarimallissa ihmiset säästävät rahoittaakseen eläkkeellä olon aikaiset menonsa. Perintö johtuisi teorian mukaan ennakoimattomasta kuolemasta. Tässä ajattelussa perintöverolla ei olisi käyttäytymisvaikutuksia ja se olisi näin ollen tehokas vero.(s. 197)

Ei huolta, kappale on irroitettu asiayhteydestään ja sitä loivennetaan tekstissä. Joka tapauksessa perintöverokappale on raportissa paitsi täyttä asiaa, myös kauniisti kirjoitettu. Perintöverotusta ehdotetaan kiristettäväksi (uusi 16 % veroluokka miljoonan euron ylittäviin perintöihin) ja vakuutussäästämisellä sekä yritysperinnällä tapahtuvaa verosuunnittelua isketään korville.

Vihreiden paperista esitys eroaa lähinnä siinä, että perintöverotuksessa pyritään säilyttämään nykyinen tiukkuus, lisäveroluokan ohella alempien kantojen varallisuusrajoja nostettaisiin. Tämä on omasta mielestäni pehmoilua, sillä käytännössä tämä jatkaisi keskiluokan (alle miljoonaa euroa perivien) veronkevennyksiä, vieläpä melko aiheettomasti.

7) Loppu: Tulonjakovaikutukset (s. 207 ->)

Tämä on oikeastaan raportin kiintoisin osuus, joka kertoo sen miten kaikki lopulta makaa. Henkilöverotuksen osaltahan tuo näyttäisi keskiluokkaisen kannalta jopa ihan kivalta, etenkin jos asuntolaina ei ole kohtuuton. Yritysten verotukseen raportissa ei tuoda muuta kuin helpotuksia (yhteisöveron lasku), joka ei ihan kauheasti yllätä, mutta en usko sen olevan poliittisesti myytävissä. Joitakin ongelmakohtia esitellään (mm. Mankala-tuotanto), mutta niihin ei ole ehkä mahdollisuuksiakaan puuttua.

Mutta numeroihin:

Ansiotulon desiilijakoa käsittelin jo aiemmin, ja senhän todettiin suuntaavan (hyvin lievästi) kohti tasaveroa. Kun tämä yhdistetään välillisiin verotukseen (s. 218) ja valmisteveroihin (s. 219) huomataan myös näiden painottuvan jonkun verran pienituloisten ostovoimaa kurittavasti. Siinä missä ostovoima vähenee ylimmillä desiileillä (9-10) n. 0,5 %, alenee se alemmilla (1-2) noin prosentin luokkaa.

Keskeinen johtopäätös tulee raportin sivulla 222, jossa kaikki on summattuina yhteen, ja huomataan että alemmilla tulonjakodesiileillä (1-3) tulojen muutos olisi 0-0,1 %, kun taas keskituloisissa desiileissä (5-9) muutos olisi 0,5 – 0,7 %. Raportti siis veisi jopa tämäb verran tasaveron suuntaan, käyttäytymisvaikutuksia huomioimatta.

Vihreiden ohjelmassahan päädytään erilaiseen lopputulokseen. Pääosaltaan tämä johtuu siitä, että tuloverotukseen ei esitetä erillisiä alennuksia muuten kuin pienituloisille perusvähennyksen noston muodossa. Tulonjakoon liittyvissä teemoissa muita poikkeamia ei erityisesti ole, mutta kuvaavaa on kuinka perustavanlaatuisen eron se pystyy papereiden välille tekemään.

Johtopäätöksiä yms.

Ennen kaikkea veropaperissa hämmentää maailmankuvan mutkattomuus. Yritysten kilpailukyvyn ylläpitäminen otetaan itsestäänselvyytenä (ok), samoin kuin verotusjärjestelmän tehokkuus (hyvin ok), mutta samaan aikaan perustelut käytetään lähinnä siihen, miksi ylimpien tuloryhmien marginaaliveroaste tulee voida painaa alle 50 prosentin. Muiden ryhmien, kuten köyhimpien, suhteellisesti kiristynyttä verotaakkaa ei sen sijaan aleta perustelemaan.

Kuten sanottua, yhtä tärkeää on se, mitä jätetään sanomatta kuin se mitä sanotaan.