Viime aikoina hyvänä kirjakauppana on toiminut Soininvaaran blogi, josta on saanut niin miehen itsensä aivoituksia kuin Tommi Uschanovin Suuren kaalihuijauksenkin. Siinä missä SATA-komitea oli kirjana itsenään tiukempi ja hallitumpi paketti, jäi tämän viikonlopun lukemistona ollut Suuri kaalihuijaus enemmän vaivaamaan.
Kirjassa näyttäytyy ainakin itselleni kolme keskeistä teesiä:
1) Ihmiset ovat keskimäärin tietämättömämpiä politiikasta kuin yleensä kuvitellaan
2) Politiikasta paljon tietävät kuvittelevat olevansa tavallisia ihmisiä
3) Suomessa aihepiiriin on suhtauduttu huomattavan yliolkaisesti
Kohta 3 ei niin paljoa yllätä, kun miettii mihin politiikan tutkimuksen teemoihin esimerkiksi mediassa yleensä kohtaa. Kohdat 1 ja 2 asettavat kuitenkin pakottavat vähän miettimään omaakin toimintaa..
Ensinnäkin vihreiden lukuisista ohjelmista voi olla ihan ylpeä, mutta samalla sitä miettii viekö niiden parissa puuhastelu itseäkin kohti teesiä 2 aina vain varmemmin, jolloin ihmiset saavuttaminen on lopulta entistä hankalampaa. Kuinka mielekästä tällöin on antaa esimerkiksi puolueen linjan hyvin tiedostavia ja, eh, asiantuntevia vinkkejä esimerkiksi uusille ehdokkaille joilla voi lopulta olla teesin 1 valossa paremmat lähtökohdat. Ja jos itse pohdin näitä, omasta rajoitetusta toimintapiiristäni käsin, toistuuko ongelma muuallakin, ehkä vielä pahemmin?
Tästäkin huolimatta, olen osin ristiriitaisesti kuitenkin iloinen lähestyvistä vaaleista. Kerrankin kampanja, jossa on ainakin mahdollista pysyä riittävän korkeilla ylätasoilla, mikäli ehdokkaat eivät suoranaisesti pakota itseään sisäiseen käsitekeskusteluun. Tämä nyt ei tietenkään poista tarvetta tietää asioista enemmän, mutta joskus on hyvä muistaa, että suuri osa ei ihmisistä ei siitä vain lopulta välitä.
Samalla on hyvä muistaa, että vihreitä äänestää keskimääräisesti enemmän politiikkaa tuntevat, suunnilleen samassa määrin kuin kokoomusta. Toisaalta, kuinka mielekästä on jumahtaa aina ylempiin ja tiedostavampiin desiileihin, jos vähemmällä työllä on mahdollista saavuttaa hieman epätietoisempia ihmisiä. Kaiken lisäksi, jos ihmisellä ei ole aikaa pohtia illat pitkät yhteiskuntaa, voi heillä olla ihan oikeitakin ongelmia odottamassa ratkaisua ja ratkaisijoita.
Asiaan täytyy palata. Suosittelen kuitenkin jo tässä vaiheessa lukemistoksi Uschanovinkin mainitsemia tutkimuksia asiasta:
– Elo & Lauri Rapeli: Suomalaisten politiikkatietämys
– astetta tiukempi Lauri Rapeli: Tietääkö kansa?